torstai 17. tammikuuta 2008

Ankeaa

Olen kipeä. Outoa kuinka paljon vilustuminen vaikuttaa arkielämään. Eihän se nyt hirveästi haittaa jos täytyy niistää koko ajan tai jos ei pysty hengittämään nenän kautta ollenkaan, mutta kun pää ei toimi, lihaksia särkee ja nukkumaankaan ei pysty, on kovin vaikea olla.

En halua olla kipeä, haluan jaksaa kävellä kouluun, haluan mennä tanssitunnille!

Jos menen kouluun (tai töihin), on niin kurja olo että tekee mieli lähteä kotiin kun ei meinaa jaksaa seistä. Jos jään kotiin, on syyllinen olo: en ole niin kipeä, jaksaisin ihan hyvin istua luennolla tai osallistua keskusteluun. En jaksa. Oikeasti. Mutta en usko sitä ikinä.

Näin sekavaa tekstiäkin tuotan tässä tilassa, itsesensuurikin on pois päältä, vaikka se yleensä on kovin tiukka. En kai mää ny niin kipee oo...

Ei kuvia tänään, en jaksa hakea kameraa vaikka valmistakin olisi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hirmu ankeaa on näköjään ollu, schade!:( toivottavasti et ennää oo kipiä.

Metta kirjoitti...

Juu en, kiitos vaan! Täällä sua jo taas kaivataankin...