keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Tarina

Koulu alkoi, ja taas on heti aikaa kutoa. Meillä on tässä jaksossa paljon samaa ainetta, mikä on vaihtelua viime vuoden mihin tahansa jaksoon, joissa oli yhtä oppiainetta aina juuri niin vähän, ettei voinut olla yhtään tuntia pois (meillä on 80 % läsnäolopakko). Tämä jakso on ensimmäinen erikoinen, kun viime vuosi meni kokonaan yleisissä jutuissa. Anteeksi epämääräisyys. Aivopuutuma on.

Viime kesänä istuttiin muutamien ystävien kanssa pihamaalla syömässä baklavaa, eikun tekemässä käsitöitä, kun yhtäkkiä pensasaidan alta kammersi esiin siili. Olimme tietysti mielissämme että joku meidänkin seurassamme viihtyy, ja tarjosimme siilille syötävää. Siili söi eikä pannut seuraa pahakseen vaan yritti kiivetä lähimpien jalkojen yli keskelle ihmisrinkiä (joka siinä vaiheessa oli jo aivan ihastuksissaan ylenpalttisesta huomiosta), ruuan toivossa varmaankin. Jalat olivat kuitenkin ylivoimainen este, ja siili palasi lautasensa luo. Pian syötyään kaiken mitä meillä oli tarjolla siili tajusi yhtäkkiä katsoa kunnolla ympärilleen ja huomasikin yllätyksekseen että ruuantarjoajat olivatkin eläviä. Tämä oli selvästi suuri järkytys, sillä sen koommin ei siiliä ole näkynyt.

Tässä päivän antimet, nähdään taas!

2 kommenttia:

Alitsa kirjoitti...

Juu, siili oli todella suloinen! Mutta oli varmaan juuri herännyt päivälevoltaan eikä tajunnut, että me olemme ihmisiä vaikka kuinka lepertelimme ja puhuimme.

Laktoositon jäätelö meni kyllä hyvin alas :)

Metta kirjoitti...

Juu, jätski kelpaa aina! Me oltiin varmaan sille vaan tuulen suhinaa ja luontoääniä. :D