perjantai 16. lokakuuta 2009

Lokakuu

Syys on! Ulkona tuoksuu kuihtuneilta lehdiltä ja vähän lumelta. En usko että lunta nyt heti tulee, mutta sitäkin mahdollisuutta on jo vilautettu meille ihmisille maan päällä.

Olisi kiva laittaa sipuleita maahan ja yllättyä keväällä omista valinnoistaan.

Olisi kiva lähteä metsään retkelle ja löytää mitä siellä on löydettävissä. Tänä vuonna on annettu enimmäkseen sieniä, suppiksia, lampaankääpää, tatteja, veriseitikkejä ja muutama pikku kääpä. Käävät joutuivat pakastimeen eivätkä pääse sieltä pois ennen Suurta Värjäystä, joka tapahtuu joskus ensi vuosikymmenellä, luulen. Ruokasienet on enimmäkseen joutuneet ystäville ja pataan, raukat. Veriseitikit ja tatit on kuivattuna odottelemassa, ja odotan mielenkiinnolla mitä värejä niistä syntyy. Kääpien suhteen en ole lainkaan toiveikas, mutta kokeilla pitää kaikenlaista, se meille on opetettu.

Luonto on niin kaunis! Joka kesä uskon etten voi kestää syksyä ja talvea, kun kesää on ollut vasta näin vähän aikaa, mutta joka vuosi yllätän itseni syyskesällä odottamalla innokkaasti kylmää, värikästä, tuoksuvaa syksyä, marjoja, omenoita, ruskaa... ja sieniä!

Olisi kiva tehdä nukkeni valmiiksi. Se raukka on odottanut jo yli kuusi vuotta, ja olisi jo korkea aika sen saada vartalo, kädet ja jalat, hiukset, kauniita vaatteita ja makuupussi.

Kaikesta kivasta huolimatta tänään en ehdi. On työpäivä ja kuoropäivä. Toivottavasti kuorolaiset ovat tänäänkin innostuneita ja innokkaita opettelemaan uusia asioita. Toivottavasti osaan opettaa niin, että joku kokee oppivansa uutta. Toivottavasti uusi kuorolainen tulee tänäänkin. Toivon, että voimme kohta laulaa Matona, mia cara neliäänisesti ja puhtaasti! Toivon, että voimme kohta LAULAA sitä. Kohta. Opettele kärsivällisyyttä.


Hyvää päivää kaikille!

Metta

4 kommenttia:

riie kirjoitti...

Hei kärsivällinen opettaja(ni)mme!

Kiitos kun kävit meitä opettamassa, oli kiva nähdä ja kiva laulaa! Nähdään taas. Tuli muuten mieleen että jos joskus lähiaikoina sinua sattuisi vaeltamaan vastaan se myssyn ohje josta oli puhe niin voisiko se ystävällisellä avustuksellasi vaeltaa meille hetkeksi. Iski epätoivo. Toisaalta. En varmaan ikinä ole purkanut jotakin työtä kolmesti. Siis yleensä puran kerran ja se on sitten siinä... Hassua kyllä alan kyllästyä tuohon lankaan joka oli vielä eilen NIIIIIN ihanaa. Huoh. Ehkä tarvii tehdä jotain muuta välillä. Kuten nukkua. Lieksassa naapurin vessanseinällä kun olin pieni.

hyv yöt. rii.

Metta kirjoitti...

Hei vaan!

Oikeasti on kiva opettaakin, mutta joskus haluaisin vaan laulaa, niinkun entisessä kuorossani tai siskon kanssa. Mutta kyllä se siitä, johan me pari laulua osataankin laulaa moniäänisesti ihan tosta vaan.

Katson tänään löytäisinkö sitä ohjetta. Tuletko käymään? :D

Birgitta kirjoitti...

Minäkin rakastan syksyä! On kivaa, kun voi käyttää myssyjä ja huiveja. Epätavallinen kylmyys on tehnyt komean ruskan tänne eteläänkin. Tänä aamuna leijaili ihan oikeita lumihiutaleitakin, hassun näköistä keltaisten lehtien keskellä.

Ja teidän lauluanne rakastan myös!:)

Metta kirjoitti...

Kiitos! Kiva että tykkäät, sitähän varten me lauletaan!
Lunta? Meidänhän tässä pitäisi pohjoisempana olla. :) Ehkä tännekin jossain vaiheessa tulee edes räntää. Kaupassa oli jo joulukalentereita...