Kuvia

Kuvia joita olen pantannut jo kauan, kamera kun on yleensä niin kaukana, eli käden ulottuvilla...

Tässä on ystävän punamustat villasukat.

Kudottu 2,5 mm bambupuikoilla, lanka on virolaista villaa. Sitä jäikin vielä johonkin pikkujuttuun.




Mistä tietää mikä puikko sitten kudotaan? Jaa, yleensä minä menen vaistolla, on siitä tähän asti aina jotakin tullut. Nämä ovat kyllä äidin kädet, koska sattuivat olemaan hollilla ja omia on kovin vaikea kuvata yhtäaikaa :)


Olen kutonut kovasti sormikkaita epätoivoisena tavoitteena saada aikaan itselle sopiva pari. Tähän mennessä on syntynyt viisi mallia, joista ensimmäinen oli liian pieni, koki purkuelämyksen ja jatkoi eloa näinä:


Kyllä ne ovat sittemmin valmistuneet ja prässättykin, mutta ovat kovin ujot ja välttelevät kameraa ja valoa. Näiden kohdalla minulla on varmaan niksahtanut aivoissa, koskapa toinen on SUUREMPI kuin ensimmäinen. Toinen on AINA pienempi, teki millä puikoilla hyvänsä, koska tahansa. Hyvin kummallista.

Lanka on Tampereen käsityömessuilta, ihanan pehmeää merinovillaa. Puikot vasiten ostetut 2,5-milliset sormikaspuikot. Näistä tuli valtavan suuret, ja sitäpaitsi aika kauheat. Kirjoneule on niin vaikeaa minulle.


Oliko tylsä päivä töissä? Ei, kun oli hyvää seuraa:

Nämä ovat toiset hansikkaat. Enää vähän liian leveät... Tein kuitenkin molemmat ja ne löysivät käyttäjän melkein heti. Innostuin vielä kirjomaan villalangalla niitä, kuva tulee ehkä kunhan kirjonta on valmis. Se etenee luultavasti hitaasti sillä hanskat ovat jo käytössä ystävällä ja kirjon niitä silloin kun huvittaa. Puikkoja en vaihtanut vaikka lanka on paljon paksumpaa, joten neule on todella tiivistä. Lanka on jokin kirppislöytö, ehkä 7 veljestä, ja puikot siis vieläkin 2,5 mm lyhköset bambut.


Kolmas pari oli ihan liki ettei tullut sopiva, sormet jäivät lyhyiksi kun en viitsinyt mittailla tarkemmin (ja vaihdoin taas lankaa).

Nämä menevät Espooseen viikonloppuna, ystävättärellä on syntymäpäivä. Ihanan pörröistä lankaa, löytynyt kirpputorilta nimettömänä. Tuntuu ihan mukavalta, kai siinä jonkin verran on villaa tai muita eläinperäisiä. Samat puikot edelleen, 2,5 mm bambuiset.

Tämä on uusin yritys:


Ihana lanka! Raidallinen ja vähän pätkävärjätty, murretut kirkkaat värit. Puolet puuvillaa, puolet villaa (no, hiukan polyjotain edustuksen vuoksi). Toinen on vielä kesken kun jouduin purkamaan aika paljon ettei toinen olisi TAAS pienempi ensimmäistä. Nämä ovat ehdottomasti Espoon juhlakäsineet, kun nuo edelliset ovat arki-.

Lanka on saksalaista laatutyötä, Online Summer color ja puikkoja en ole vieläkään vaihtanut. Mitä nyt ostin toiset että saa molempia käsiä kutoa yhtä aikaa, kun nyt näitä käsineitä näyttää tulevan.


Sitten on tietysti vielä ne Turkulaiselle lupaamani polvisukat, jotka ovat vielä vyyhtivaiheessa... Ettei vaan tekeminen loppuisi kesken, enää.

Päiväätä

Olen pitkästä aikaa onnellinen! Minulla oli aiemmin tapana kysyä itseltäni välillä olenko onnellinen, ja vastaus oli useimmiten kyllä. Muutamaan vuoteen en ole muistanut kysyä, mutta nyt se palasi taas mieleen ja huomasin että kyllä, juuri nyt tuntuu hyvältä ja olen onnellinen.

Ystävän sukkien jälkeen en ole juuri kutonut, mitä nyt rämmin yhtä wannabe-kirjoneulekäsinettä eteenpäin sikäli kuin jaksan ja ehdin. Kirjoneuleet, kirjonta ja kirjoittaminen, ne ovat minulle varsinaisia murheenkryynejä (ja nyt teidän kuuluu kysyä miksi vapaa-ajalla kirjoitan huvikseni blogia :)). Jaa, kirjonnasta tulikin mieleen keskiaikaviitta, jonka hupun reunakirjonta on vihdoin valmis. Sunnuntaina täällä oli ompeluseura kylässä ja katsoimme Jane Austenin Northanger Abbeytä (kunnes meitin videolaite päätti heittäytyä hankalaksi ja "jouduimme" jatkamaan Ylpeydellä ja ennakkoluulolla...). Mutta sainpa siis valmiiksi kirjonnan joka olikin kesken kai kolmatta vuotta.

Siskoseni oli kylässä viime viikonloppuna. Tumput kädessä tuli, mutta en tietenkään muistanut ottaa niitä kuvia. Höh.

Niin, ja sain tilauksen. Vironvillapolvisukat olivat kuulemma niin hienot että toinenkin ystäväni halusi samanlaiset - eri väriset onneksi ettei kutojatar kyllästy. Puikot ovat nyt kiinni siinä onnettomassa kirjoneuleessa, mutta jahka vapautuvat, alkaa taas tulla sukkaa. Kunhan ensin kerin sen langan, mikä ei ole ihan yksinkertaista. Terveisiä vaan sinne Turun suunnalle!

Viikko sitten, kun nuo villasukat valmistuivat, tuli pitkästä aikaa tyhjä olo: ei ole mitään käsityötä (onhan niitä tietysti, kaikenmaailman villapaidoista sukkien ja tumppujen kautta keskiaikamekkoihin, mutta siis ei mitään mitä huvittaisi tehdä tai mikä ei olisi juuri kasan pohjimmaisena tai hankalassa kohdassa). Katselin siis lankavarastojani sillä silmällä, joka havaitsee lankojen aikomukset. Harmaa ohuehko villahtava lanka, jota en tiennyt edes omistavani, vilkutti iloisesti ja ilmoitti että hän on jo pidemmän aikaa haaveillut pääsevänsä sormikaspariin. Loistoidea! Pieni työ, helppo kuljettaa mukana bussissa ja koulussa. Harmaa voisi ehkä kaivata kaveriksi jotain vähän luonteikkaampaa väriä, mutta ehtiihän sitä. Varastoista nyt luulisi löytyvän mitä tahansa väriä.


Tässäpä tämä,

Metta

Tohtori, onko tämä vakavaa?

Tässä on nyt ollut kaikenlaista... en ole ehtinyt kirjoitella ylimääräistä. Nytkin kai olisi parempi olla tekemässä koulutehtäviä, mutta ei, hän irkkaa ja kirjoittaa blogia :D.

Mutta se vakava, katselin tässä päivänä muutamana Kettu-ystäväni kanssa kaupan lankavalikoimia ja totesin järkytyksekseni, että kevään uusista väreistä silmääni kummasti miellytti mambon uusi pinkki (siis todella voimakkaan pinkki!) ja se todella kirjava (kelta-puna-vihreä-sininen) pätkävärjätty isoveli (vai 7veljestä? en muista, en katsonut vyötettä). Mitä minulle on tapahtumassa? Toki elämässä on nyt muitakin suuria muutoksia, mutta on tämä todella kummallinen sivuvaikutus!

Muutoksista puheenollen, aloitin viime syksynä irkkutanssin. Nyt katselin kevään lukujärjestystä sillä silmällä ja totesin että pääsen tasan 13.3. ja 27.3. tunnille, siis viime viikon tunnin jälkeen. Plääh. Siinä meni hyvä harrastus. Se alkoi viime tunnilla olla todella jännää, kun nyt keväällä alkoi jigin opettelu. Jig sopii selvästi minun rytmitajulleni paremmin kuin reel, jota opettelimme syksyllä. Reelissä piti aina muistaa hypätä ensin, jigissä astutaan ja hypätään eikä sen kanssa ole mitään ongelmia.

Langan kanssa olen ehtinyt sen verran tusata, että ystävälle menevistä villasukista toinen on valmis, ja toisesta puuttuu viitisen senttiä. Kuvia ei ole, kuka sitä nyt puolivalmista esittelee?

Seuraavat sukat on jo suunnitteilla. Mallin pitäisi olla niin helppo että viitsii aamubussissa puolinukuksissa kutoa ja kuitenkin niistä pitäisi tulla niin hienot että kehtaa antaa pois. En ehkä silti anna niitä pois, voihan sitä itsellekin kaunista kutoa. Siispä kaunista lankaa ja sileää neuletta, sillähän se onnistuu!

Oikeasti suunnittelin kyllä polvisukkia vikkelikuviolla tai komeita palmikoita. Katsotaan nyt.


No, tässäpä tämä. Koulu vie aikaa käsitöiltä eikä bussissa ehdi määräänsä enempää kutoa.

Heh

Onpas tänä vuonna kurjaa otsikoista päätellen...

Ankeaa

Olen kipeä. Outoa kuinka paljon vilustuminen vaikuttaa arkielämään. Eihän se nyt hirveästi haittaa jos täytyy niistää koko ajan tai jos ei pysty hengittämään nenän kautta ollenkaan, mutta kun pää ei toimi, lihaksia särkee ja nukkumaankaan ei pysty, on kovin vaikea olla.

En halua olla kipeä, haluan jaksaa kävellä kouluun, haluan mennä tanssitunnille!

Jos menen kouluun (tai töihin), on niin kurja olo että tekee mieli lähteä kotiin kun ei meinaa jaksaa seistä. Jos jään kotiin, on syyllinen olo: en ole niin kipeä, jaksaisin ihan hyvin istua luennolla tai osallistua keskusteluun. En jaksa. Oikeasti. Mutta en usko sitä ikinä.

Näin sekavaa tekstiäkin tuotan tässä tilassa, itsesensuurikin on pois päältä, vaikka se yleensä on kovin tiukka. En kai mää ny niin kipee oo...

Ei kuvia tänään, en jaksa hakea kameraa vaikka valmistakin olisi.

Muutama valmistunut

Olen ollut aika ahkera viime aikoina ja vanhojakin töitä on valmistunut, ajatella! Tänä aamuna sain valmiiksi tumput, jotka ovat olleet tekeillä noin elokuusta asti. Ne ovat kohta jo junassa matkalla siskosen kotiin pohjoiseen, enkä tietysti muistanut ottaa niistä kuvaa niin kauan kuin olivat saamatteilla, notta joudutte tyytymään kuvitteluun. Siskonen ei kuitenkaan muista ottaa niitä mukaan tullessaan taas, saati että kuvaisi niitä itse, mikä vaiva ja rasitus!

Tumput ovat harrypotter-raidalliset eli kahta punaista ja välissä kapeat keltaiset raidat. Rohkelikolla tosin taitaa oikeasti olla tylsästi vain yhtä punaista, mutta tästä väriyhdistelmästä tulee elävästi kuitenkin mieleen ne elokuvat.

Olen tässä välissä kutonut 2,5 mm puikoilla sitä sun tätä, ja nyt 3,5 mm tuntui kovasti paksulta. Niin ne kädet tottuu.

Sitä sun tätä tarkoittaa tällä kertaa mustapunaisia vironvillaisia sukkia ystävälle 2,5-millisillä sormikaspuikoilla. Aloitin varpaista, koska muuten jumiudun aina toisen sukan kantapäähän, ja kudon molempia yhtäaikaa, samasta syystä. Koska minulla on kuitenkin vain yhdet puikot (metallisia kyllä löytyisi mutta en enää oikein "osaa" kutoa niillä), joudun lepuuttamaan aina toisen sukan silmukoita toisilla puikoilla. Kai voisin käydä ostamassa toisetkin...

Toinen vihdoinkin valmistunut työ on pyöreä villatakki.

Siitä tuli hieno, parempi kuin uskalsin toivoakaan. Joku ei ole vieläkään pingottanut sitä, että reunat eivät kihartuisi ja keskikohta ei pullistuisi kummallisesti, mutta olen silti pitänyt sitä ja todennut sen mukavaksi päällä. Ja lämmin se on, raakaa lampaanvillaa, rasvatkin tallella osittain.Hiha, ihanat raidat ja vähän muhkurainen saumakohta

Villasta tulikin mieleen: sain lahjaksi ystävältä M, joka opiskelee biologiaa, täysin käsittelemätöntä villaa, siis suoraan lampaasta!

Ystävä oli itse kirjaillut pussinkin

Pesin jo osan siitä ja ajattelin kammata sitä kun se kuitenkin vanui pikkuisen pesussa, mutta eipä onnistu. Ei tavallisella muovisella kammalla saa mitään aikaan. Kokeilen metallikammalla jos saan lainaan jostakin.

Siinä on suomenlammasta ja tavallista, mustaa, ruskeaa ja valkoista, kiharaa ja suoraa ja osa on karitsasta, vielä ihan pehmeää ja puhdasta. Sitä voisinkin kokeilla kehrätä pesemättä. Kehräämisen harjoittelu kuuluu kyllä suunnitelmiin, tällä hetkellä osaan kyllä tehdä hienoa lankaa hahtuvasta (höm, ei taitaisi riittää keskiajalla), mutta muuten tulee väkisin aika paksua tai möykkyistä. Rukilla tulisi vähän parempaa, mutta sitäpä minulla ei ole. No, onhan hyvä olla suunnitelmia...


Sitä odotellessa,

Metta

Tuska

Miten voi yhtä villatakin hihaa kutoa niin kauan? Aloitin sen jo joskus viime vuonna ja se on vieläkin kesken...