Paluu

Pitkään olen yrittänyt, mutta yrittäminen on tyssännyt siihen kun kuvia ei tahdo saada kamerasta koneelle millään. Nyt kun sain uuden lelun eli tabletin niin pitäähän sitä kokeilla. Näköjään kuvien laittaminenkaan ei aiheuta ongelmia. Peukalot ristissä nyt!

Kuvassa on mangolapseni, jolla on ikää jo melkein vuosi, mutta joka ei ole viime kevään jälkeen saanut aikaan muuta kuin noita pieniä lehdenalkuja, jotka sitten kuivuvat pois sentin mittaisina. Nyt sillä on muovipussi päässä (kuvasssa ei tietty näy pussia tai muuten ei näkyisi mangoa) ja toivon että sillä on siellä suotuisampi ilmasto. Isot lehdet on mangon, ja takana näkyy  zamioculcas, joka näyttääkin ihan viihtyvän.

Käsitöitä joita en yleensä harrasta

... joskus joutuu kuitenkin nöyrtymään. Ja parsimaan. Ihan riittävän siistit niistä tuli, kun ottaa huomioon että nämä on sisätumppujen sisäpuolet. Kukaan ei niitä koskaan näe käytössä. Villalanka (Novitan Wool) saattoi olla hiukan yliampuva valinta, mutta onpahan ainakin lämpimät. Tumput itse on silkkivillaa (Ruskovilla).




Sen lisäksi keksin jouluvaloihin uutta (ne on roikkuneet katossa jo niin kauan että alkoi melkein kyllästyttää). Onneksi enää yksi sarja lamppuja palaa, joten urakka ei ollut ylivoimainen. Origamikuutioita siis. Näitä on hauska väsäillä, mutta voin kuvitella kuinka 80 kuution taitteleminen kokonaiseen valosarjaan alkaisi puuduttaa.

Tuoli ja kissa

Sain uuden nojatuolin! Tai ei se kokonaan uusi ole, vaan Hehkun muuttohävikistä. Mutta minulle se on uusi. Ja kissalle! Piitu meinasi tulla vallan hulluksi, kun oli jotain uutta, ihanaa! (Nyt se esittää tuolla muuten vain hullua, mouruaa ja hyppelehtii - johtuu varmaan ahvenpatéesta.) Piitu tutki tuolia joka puolelta, ja hyppäsi sen selkänojalle ja haisteli sen, hieroi poskiaan joka paikkaan. Yritti metsästää tuolin keravalta jotain (en oikein tiedä mitä, ei siellä minusta mitään ollut, mutta ehkä kisu oli löytävinään sieltä jotain saalistettavaa)



ja lopulta aikoi teroittaa kyntensä kankaaseen. Oli pakko leikata sen kynnet ettei menisi uusi tuoli sälöiksi heti puolen tunnin sisällä. Vieläkin Piitua kiinnostaa uusi tuoli ihan kauheasti, siinä pitää vähän kävellä ja ehkä ohimennen vähän kynsillä kokeilla. Niin että Hehku, et kyllä ikinä enää tahdo tätä nojatuolia takaisin... En kyllä muutenkaan antaisi, tämä on mukava kuin mikä. Kuvat on tärähtäneitä, mutta niin on kyllä mallikin, anteeksi vain.




Olen ommellut heijastimia, mutta antanut ja lähettänyt ne kaikki pois muistamatta valokuvata niitä. Höh. Täytyy siis tehdä vielä ainakin yksi, että saan kuvan. Ja sitäpaitsi ajattelin muutenkin lähettää Viulunrakentajalle heijastimen, koska se on sellainen ihminen jolla ei luultavasti ole yhtään, ja tykkäisin pitää sen hengissä ja tolpillaan. Heijastin on halpa henkivakuutus, ystävät kalliit. Tai jos ei nyt ihan henkivakuutus, niin heijastava esine kuitenkin.

Pesukoneen ihmeellinen sisäinen elämä

Näitä samanlaisia sukkia on yhteensä noin kolme paria, mutta jostakin syystä, riippumatta siitä, montako sukkaa laittaa pesuun, niitä tulee yleensä aina koneesta kolme. Sukkien alla häämöttää myös seuraava projekti. Keskiaikaa pitkästä aikaa. En voi kuitenkaan tällä erää kertoa siitä muuta, anteeksi vain vihjailu.

Kesällä saamani hunteuneula (on niitä enemmänkin, neljä yhteensä) törröttää siinä näkyvillä myös. On ne kauniit... Hopeaseppä-ystävä niitä teki Turun markkinoille myyntiin.

Juureksia

Kiitos arvanneille! Molemmat olitte oikeassa, porkkana on 5 cm pitkä, ja häntineen 5,5 cm. Meidän pihamaa on tosiaan savijankkoa, jossa ei ole koskaan porkkanat kasvaneet, ja siksi laitoinkin keväällä parvekelaatikoihin porkkanansiemeniä (ovelasti kuin salapoliisi päättelin, että porkkana tykkää kasvaa kunnollisessa mullassa, ja sitähän parvekelaatikoissa juuri on), ja koko kesän killistelin niitä tyytyväisenä ja odottelin kunnon satoa. No, näitte minkälaisen sadon sain. Ehkä meidän piha ei vain sovi porkkanan kasvutavalle, oli multa mitä hyvänsä. Retiisit kasvoi samoissa laatikoissa (jos kerran porkkanoita niin miksei samantien muitakin vihanneksia) hurjasti vartta ja teki siemeniä, mitä ei sentään meilläkään ole koskaan ennen tapahtunut minun muistini aikana. Retiisejä niistä ei tullut, siis niitä syötäviä osia, kuin ehkä kolme. Mutta koe oli silti mieltä kiehtova ja piti koko kesän ajan jännitystä yllä.

Kissa yrittää ärsyttää ihan tahallaan. Se kurottaa tassulla pöydälle ja riipii sieltä harjan, jota käytän tumppujen sisuksien harjaamiseen. Ei kissa sillä mitään tee, mutta haluaa nähdä sen putoavan, ja haluaa että kiellän sitä. Samoin se käy kaatamassa pienen korin, johon säilön jämälankoja siinä ehkäpä turhassa toivossa, että joskus tekisin niistä jotain. Kissaa ei niinkään kiinnosta ne langat, jotka se saisi sieltä noukittua helposti ulos, jos se haluaisi vaikka pallotella lankanyttyröillä, vaan se haluaa että katson sitä ja komennan. Huomiota sekin.




Tuomiokirkko oli kaunis iltapäivän auringonpaisteessa. Vielä kauniimpi se oli luonnossa, mutta saa tästäkin jonkinlaisen käsityksen.

Sadonkorjuu

On vähän oltu lomalla... Sisko hätisteli (patisteli) jo kirjoittamaan edes jotain. No, tässä tulee.

On syksy. Yksi villatakki on valmistunut. Toiseen on langat olemassa, kun vaan hakisin ne kaverilta, jonka siskolle se tulee. Muutamat sukat ja tumput olen kutonut kesän aikana. Hm. Jotain muutakin, mutta mitä? Ai valokuvia? Kai te nyt tiedätte...



Arvatkaapas huviksenne, minkä mittainen tämä suurin porkkana on. Se on suurin ikinä meidän pihassa kasvaneista.

Hassuja päiviä

Sain kirjeen Ruotsin viranomaisilta (aina välillä saan). Saan heiltä eläkettä sitten joskus, koska olin pari kesää töissä Tukholmassa. Kirjeessä sanottiin, että rahani on sijoitettu valtion toimesta johonkin, koska en ole ilmoittanut että haluaisin niitä mihinkään muualle (tämän tiesin), ja että nyt ne siirretään johonkin muualle (tätä en tiennyt, mutta ihan sama missä ne rahat on). Selvä, ei tarvitse tehdä mitään. Hyvä. Jos olisin halunnut tehdä jotakin, olisi pitänyt toukokuun 18. päivään mennessä ilmoittaa heille. Hetkinen, sehän on huomenna! Omituisen lyhyt varoaika heillä. No, eipä väliä, kuten sanottu, en välitä mihin rahat on sijoitettu. Mutta kas, kirjeessä oli päivämäärä. 21.4.

Sieltä pakanamaan rajoilta tuleepi posti yllättävän hitaasti Suomeen.

Tampereen Keskustorin McDonalds'in ovessa oli lappu: "Pirtelöä ei valitettavasti saa". Tämä nauratti melkein kotiin asti.