Päiväätä

Olen pitkästä aikaa onnellinen! Minulla oli aiemmin tapana kysyä itseltäni välillä olenko onnellinen, ja vastaus oli useimmiten kyllä. Muutamaan vuoteen en ole muistanut kysyä, mutta nyt se palasi taas mieleen ja huomasin että kyllä, juuri nyt tuntuu hyvältä ja olen onnellinen.

Ystävän sukkien jälkeen en ole juuri kutonut, mitä nyt rämmin yhtä wannabe-kirjoneulekäsinettä eteenpäin sikäli kuin jaksan ja ehdin. Kirjoneuleet, kirjonta ja kirjoittaminen, ne ovat minulle varsinaisia murheenkryynejä (ja nyt teidän kuuluu kysyä miksi vapaa-ajalla kirjoitan huvikseni blogia :)). Jaa, kirjonnasta tulikin mieleen keskiaikaviitta, jonka hupun reunakirjonta on vihdoin valmis. Sunnuntaina täällä oli ompeluseura kylässä ja katsoimme Jane Austenin Northanger Abbeytä (kunnes meitin videolaite päätti heittäytyä hankalaksi ja "jouduimme" jatkamaan Ylpeydellä ja ennakkoluulolla...). Mutta sainpa siis valmiiksi kirjonnan joka olikin kesken kai kolmatta vuotta.

Siskoseni oli kylässä viime viikonloppuna. Tumput kädessä tuli, mutta en tietenkään muistanut ottaa niitä kuvia. Höh.

Niin, ja sain tilauksen. Vironvillapolvisukat olivat kuulemma niin hienot että toinenkin ystäväni halusi samanlaiset - eri väriset onneksi ettei kutojatar kyllästy. Puikot ovat nyt kiinni siinä onnettomassa kirjoneuleessa, mutta jahka vapautuvat, alkaa taas tulla sukkaa. Kunhan ensin kerin sen langan, mikä ei ole ihan yksinkertaista. Terveisiä vaan sinne Turun suunnalle!

Viikko sitten, kun nuo villasukat valmistuivat, tuli pitkästä aikaa tyhjä olo: ei ole mitään käsityötä (onhan niitä tietysti, kaikenmaailman villapaidoista sukkien ja tumppujen kautta keskiaikamekkoihin, mutta siis ei mitään mitä huvittaisi tehdä tai mikä ei olisi juuri kasan pohjimmaisena tai hankalassa kohdassa). Katselin siis lankavarastojani sillä silmällä, joka havaitsee lankojen aikomukset. Harmaa ohuehko villahtava lanka, jota en tiennyt edes omistavani, vilkutti iloisesti ja ilmoitti että hän on jo pidemmän aikaa haaveillut pääsevänsä sormikaspariin. Loistoidea! Pieni työ, helppo kuljettaa mukana bussissa ja koulussa. Harmaa voisi ehkä kaivata kaveriksi jotain vähän luonteikkaampaa väriä, mutta ehtiihän sitä. Varastoista nyt luulisi löytyvän mitä tahansa väriä.


Tässäpä tämä,

Metta