Istuin tänään pitkään terassilla auringossa, kun oli niin kaunis ilma. Kissa tuli seuraksi ja siinä me sitten paistateltiin päivää. Toki 'pitkään' on minun ja auringon välillä aika venyvä käsite: ei kulunut kuin ehkä 10 minuuttia ennenkuin alkoi tuntua, että palan. Punatukkaisen kirous. Silti itsepäisesti halusin nauttia paahteesta ja sinnittelin.
Aloitin uutta villatakkia (silkki-villa-puuvillatakkia) Knittyn ohjeen mukaan. Oikeasti. Ohjeen mukaan. Silmukkamääriä myöten. Enkä aio muokata sitä tällä kertaa mitenkään. Paitsi siis ehkä vähän hihoja kavennan, kun ne on vähän leveät. Ja voisi ne olla kivat täysimittaisinakin. Mutta siis ihan ohjeen mukaan.
Laskin tanssineeni viime viikolla yhteensä yli 11 tuntia. Silti eilen, kun Alitsa pyysi, menin (pitkästä aikaa) maanantaitansseihinkin, kaikesta huolimatta. Vein kauralastuja ja sain kavereita. Vietin varmaan enemmän aikaa halailemalla kuin tanssimalla. Minkäs sille voi - ihmiset on ihania ja tanssit niitä samoja vanhoja. (Pun intended.)
Meidän keittiönpöydällä seisoo maljakossa ruusu jo kolmatta viikkoa. Ihmeen kestävä se onkin leikkokukaksi, yleensähän ne pudottaa lehtensä jo kolmantena päivänä. Nyt se alkaakin olla jo aika säälittävä tapaus, mutta edelleen kauniin värinen, vaaleanpunakellertävä. En haluaisi sanoa persikanvärinen, kun se on jotenkin brutaali mielikuva kukkasesta. Enkä sanokaan.
Perinteinen vuosipäivitys: Shetland hap
4 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti