Härkäparissa

Harvoinpa näkee niin komeasti härkäparissa tanssittavan kuin kansantanssitapahtumissa. Katselin parinakin iltana tansseissa poikaa, joka kävi ilmeisesti oman tanhuryhmänsä pojat läpi. Hyvin meni hambot ja sottiisit, polskat ja valssit. Ja se siinä on hienointa, että kukaan ei edes tuijota (paitsi minä vähän kun oli niin hyvän näköistä, ja tuijotin toki monia muitakin hyvän näköisiä pareja).

Pyöräilin yhtenä iltana kotiin, kun bussia ei mennyt sopivasti (olivat melkein tunnin myöhässä, huh) ja pyörä sattui olemaan kaverin pihamaalla. Sattui, koska olin sen sinne ajanut edellisenä päivänä. Niin katselin siinä samalla maisemia ja taivasta, kun ei oikein ollut muutakaan millä itseänsä viihdyttää. Lähdin melkein pimeimmällä hetkellä ja olin kotona vähän ennen neljää, jolloin aurinko jo alkoi nousta ja linnut karjuivat pusikoissa kuin hullut. Eipä se pimeinkään yönsilmä kovin pussimusta ollut, ennemminkin sitä hämäränkähmää...

Otin valokuvan todisteeksi:




Tässä on myös vihdoinkin niistä pottertumpuista kuva.




Kauhea. Kuvanottamishetkellä tumput olivat olleet käytössä jo talven, niillä oli ajettu pyörällä, varmaan pyöritelty lumipalloja sensellaista, ja oli (muka) kauhea kiire, eikä kukaan huomannut suoria niitä edes vähän. Seli seli. Oikeastihan ne ovat juuri tuollaiset, kädessä nuhjaantuneet ja pyöränsarven ympärille rullautuneet. Neulelehtien kuvissa vain esitellään juuri puikoilta tulleita, pingotettuja ja kevyesti höyrytettyjä teelmiä.


Sitten tein niitä hanskoja kevätpuolella ison kasan. Tässä on yhdet, joita olen kirjoskellut silloin tällöin ystävän luona käydessäni. Hänellä on korillinen kasvivärjättyjä lankoja, kunnollista villaa, joilla on hyvä kirjailla kansanperinnekuvioita ynnä sitä sun tätä.







Tässäpä tätä.