perjantai 10. lokakuuta 2008

Häkkyrä

Anteeksi! Piti palata asiaan ihan hetikohta, mutta jäihän se tietysti kun en heti sitä tehnyt.

Tämä häkkyrä siis, jota arvuuttelin huvikseni elokuussa:



on tietysti tämä:


Vyyhdinpuut! Pappa, äidinäidinisä, jota en ole koskaan tavannut, mutta sen sijaan kuullut paljonkin, oli kätevä käsistään ja näperteli mielellään. Perheen naisväelle pappa teki tällaiset vyyhdinpuut, jotka ovat toimineet viime vuosina saunajakkarana (ilman vyyhtiosuutta toki). Minä sain nämä kesällä ja innoissani aloitin heti valkoisen maalin rapsuttelun. Vähän se on kesken, mutta eipä ole mitään kiirettäkään. Näissä on papan virittelemä mekanismi, joka sanoo pling, kun on vyyhditty 60 kierrosta. Sitä varten siellä on ne jouset ja rattaat ja muut.

Sain myös rukin! Ja nauhapirran! Pirta ainakin on papan tekemä, mutta äiti ei ollutkaan ihan varma, oliko rukkikin. Oli miten oli, kaunis se on ja paljon sillä on tehty lankaa.




Meillä ei silti vielä oikein suju yhteistyö. Minä haluaisin lankaa, kun taas rukki tekisi vain hahtuvaa ja syrttyjä. Sillä on niin kiire saada lankaa rullalle, ettei se malta odotella kun kehrääjä yrittää pidätellä saadakseen edes vähän kierrettä. Vika voi olla siinä, että tämä rukki on tarkoitettu pellavan kehräämiseen, ja siinä on valtavan suuri mikäsenytonkaansuhde - pyörän ja siiven välillä. Pikkuinen lennin pyörähtää noin 21 kertaa siinä missä pyörä menee kerran ympäri. Selvitin asiaa ja annoin kertoa itselleni, että se on liian nopeaa villan kehräämiseen. Että ei tästä ehkä mitään tule, mutta onpahan hieno rukki kuitenkin!

Ja innoittaa se värttinällä kehräämiseen, että edes jotain lankaa olisi. Tänäänkin kehräsin melkein värttinällisen karitsanvillaa ja kyllä on rasvaiset kädet! Mietin kehrätessäni sen kertaamista, mutta en vielä tiedä mitä tekisin. Voisin kokeilla navajo-kertaamista, mutta jos siitä tuleekin vain kurttuja ja katkennutta lankaa, se ei ole vaivan arvoista. Karitsanvilla on aivan uskomattoman pehmeää, melkein kuin alpakka, mutta ei niin pörhöistä. Mitähän siitä tulisi sen vanhan koirankarvalangan kanssa kerrattuna? Uskomatonta muuten, kuinka tasaista jälkeä tänään tuli! Monesti tuntui, ettei tarvitse kuin vähän näyttää suuntaa, niin jo on lankaa taas metrikaupalla. Villa käyttäytyi aivan esimerkillisesti, samoin kuin se koirankarvalanka taannoin. Tai sitten alan oppia kehräämään. Hahaa, turha toivo, kun värttinä putoaa lattialle vähän väliä (lanka poikki), langassa on outoja möykkyjä, joita minä en ainakaan ole sinne laittanut (tietenkään) ja kaikenkaikkiaan lankaa syntyy tosi vähän... Mutta maasta se pienikin, ja kukaan ei ole seppä syntyessään.

Tässä on uudet yösukkani joita on jo paljon pidetty. Ihanat jalassa! Väri on outo minulle, mutta mukava.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saat anteeksi :). On se hieno häkkyrä!

Metta kirjoitti...

Kiitos! Eikös vaan olekin. Kyllä pappa oli taitava. Tänäänkin kerin sen avulla monta vyyhtiä vihreää villalankaa, josta toivottavasti tulee villatakki.