perjantai 22. tammikuuta 2010

Neuleassistentti yllättää

Kissan käyttö avustajana on usein vaivalloista. Kuvattaessa se ei pysy paikoillaan ja on kiinnostuneempi kamerasta kuin poseeraamisesta, lankakeriä se kuljettelee pitkin taloa, tuo jopa yöllä sänkyyn ja vaatii leikkimään, kaikki pikkutavara (nuppineulat, langanpätkät, silmukkamerkit, sakset, tuolit, matto...) on sen mielestä äärettömän kiinnostavaa juuri silloin kun sitä käyttäisi itse. Kaiken kaikkiaan melko haastavaa. Helpointa onkin heittää kissalle pallo, ja sillä välin kun se noutaa sitä siskon huoneesta tai trampoliinin alta tai alakerrasta, kutoa kolme silmukkaa, missä vaiheessa kissa juoksee tyytyväisenä pallo suussaan (se luulee näet olevansa koira) takaisin ja maukaisee vaativasti: "heitä uudestaan!", ja toistaa kunnes kyllästyy pätkittäiseen kutomiseen. Ja mennä katsomaan telkkaria, kissa ja pallo perässä.

Ompelin viimeistä silausta eli nappeja villatakkiin (se on muuten hieno! kohta näette!). Olin jo melkein valmis, kun kokeilin varmuuden vuoksi, että jäljelläolevat napit ynnä lävet täsmäävät (se on minulla tapana, varmisteleminen, koska en oikein luota siihen, että jokin menisi kerralla oikein. Yleensä menee kerralla väärin ja sen korjaamiseen menee niin paljon aikaa, että tuskastun. Siksi varmistelen) ja kah, yksi nappi puuttui. Etsin lattialta, vaikka en ollutkaan kuullut kolahdusta, ajattelin että jos matolle olikin tippunut se, mutta ei mitään löytynyt. Paitsi villakoiria, joita assistentti tuo pallon mukana kaappien alta. Ja päältä. Ja vähän helmiä eilisen projektin jäljiltä (hyvä että löytyi, koska muuten olisin pelännyt kissan syöneen ne). Olin melko varma, että nyt on nappi mennyt kaapin alle pallon kanssa, tai kissan mahaan, ja joudun sittenkin ostamaan uudet, koska napinläpien määrä tässä vaiheessa työtä on vakio. Harmittelin. Nämä oli minusta niin hienot, just sopivat tähän takkiin, väri ja koko ja kaikki.



Sitten päähänpistosta kuitenkin laskin napit. Niitä oli 12 niinkuin pitikin. Laskin uudestaan. 12. Laskin napinlävet siltä varalta, että olinkin tehnyt niitä 13 erehdyksessä. 12 niitäkin. Napittaminen olikin sitten aika jännää, koska alareuna meni tasan ja yläreuna juoponnappiin...


En yhtään tajua miten olen voinut merkitä nappien paikat niin väärin, kun kumminkin sen napinläpipuolen kanssa niitä tämmäsin. En vaan tajua.

Nappien irrotteleminen ei ollut hauskaa, muuten. Niin hyvin oli ommeltu kiinni ne.

Ei kommentteja: