Vielä...

Sille joka tunnistaa itsensä:

Kauhean paljon onnea!


T: Metta

Kevät!

Viime viikolla talvi oli niin vielä tulossa ja nyt on ihan selvä kevät, tänäänkin oli yli 10 astetta kaupungin lämpömittareissa.

Kävin kuvaamassa pihalla ja olihan siellä jo nähtävää. Viime syksynä laitoin taas uusia tulppaaneitakin maahan mutta arvatkaa vaan muistanko enää mistä niitä pitäisi odottaa pintaan! Jännitys on puoli odotusta tai jotain.

Tässä on kuitenkin lumikelloja, kukkivatkin jo:


Tässä on lemmikkini kivennuoliainen:



Narsissit on pelastettu roskiksesta joskus muinoin, mutta joka vuosi ne on kukkineet meillä (no ei nyt ihan vielä!):


Ja pikkuinen sinivuokon nuppunen:

Sekalaisia

Kävin saattamassa ystävät bussille ja jäin katsomaan kun vesi jäätyy. Tiellä oli lammikko joka oli auringon laskiessa juuri saanut vähän riitettä pintaansa ja ihmettelin pitkään kuinka jää valtasi alaa. Kaunista ja hypnoottista.

Koiranulkoiluttajat kyllä taisivat ihmetellä kun kykin lätäkön äärellä.








Värjäsin viime kesänä ystävän kanssa lankoja sillä kuuluisalla juomajauheella. Tässä on muutama värjäyserä, jossa vyyhdit olivat liian pitkiä keriä yksin. Onneksi saa apua kun pyytää hän.


Näitä on aika vähän, mutta ehkä tumppuihin sopivasti. Sitä ajatellen kerin aina kaksi suunnilleen samankokoista kerää (no joo, alussa meni vähän vinksalleen ja myöhemmin kerintäkireys vaihteli kovasti, mutta noin suunnilleen). Värit on ehkä oudot mutta outo on kutojakin, niin että sehän sopii.


Lentokoneessa suljettu pullo on muuten maan pinnalla tämän näköinen:

On vähän paine-eroa.


Tällaista tämä elämä on täälläpäin. Mitenkäs teillä?

Matkustaneena

Olin pääsiäisen ulkomailla Saksassa leikkimässä keskiaikaa (EN larppaamassa, sehän nyt on ihan eri asia). Saksalaisia tapahtumassa oli ehkä puolet koko määrästä, suomalaisia varmaan viidennes ja loput taisi olla brittejä ja jenkkejä. Suomen keskiaikatapahtumat ovat yleensä täynnä suomalaisia, ja olikin hauska tavata montaa eri kansalaisuutta edustavia keskiaikaharrastajia, ihmisiä joita kiinnostavat samat asiat kuin minua.

Punainen villamekko ei päässyt mukaan kun ajattelin että tanssiessa tulee kuitenkin kuuma, ja painaahan se nyt matkalaukussakin, otin siis mukaan vain pellavaisia alusmekkoja ja helvetinikkunamekon (puuvillaa, mutta käy pellavasta - melkein). Ja sitten lähtöpäivänä nitkautin nilkkani niin että se oli koko viikonlopun kipeä. Ei se sentään tanssimista estänyt kokonaan, mutta istuskelin kuitenkin aika paljon tekemässä käsitöitä ja palelin. Kun ei se villamekko ollut mukana. Höh. Eikä kamerakaan tullut mukaan. Kaiken kaikkiaan omituisesti pakattu, kuka lie tehnyt.

Hauskaa oli kuitenkin, opimme uusia tansseja ja saimme sekä ystäviä että kutsuja tapahtumiin Pennsylvaniaa myöten. Ja tietysti ideoita uusiin pukuihin, sehän on tapahtumissa parasta...

Valmiiksi on sitten viime näkemän tullut pipo, joka oli matkakutomisena (tarpeeseen tuli, sillä Saksassa satoi vettä, räntää, lunta ja rakeita), lautanauha (joka olikin ollut kesken kesästä 2005 kun olin Ruotsissa kesätöissä ja loin loimen: kansainvälinen nauha, tehty kolmessa maassa) ja kolmannet vaippahousut (kovin riittoisaa hahtuvaa, taidan tehdä lopusta tumppuja).

Niin, niitä kuvia piti...

Välillä keskiaikaa

Viikonloppuna oli ystävä kylässä (se on aina hauskaa!) ja leikkasimme ja ompelimme keskiaikapukuja. Ensin piti tietysti päättää minkälainen puvusta tulee (sanovat, itse yleensä vaan leikkelen ja kursin kokoon; aina niistä on jotain tullut), ja sepä olikin yllättävän vaikeaa! Selasin jo (melkein) koko internetinkin läpi löytämättä sitä mitä etsin. Harmi vaan että en tiennyt mitä tarkalleen etsin, tai muuten tekeminen olisikin ollut helppoa, tiesin vain että tunnen sen heti kun näen sen.

Eihän siitä sitten mitään tullut lopultakaan. Omasta päästä se oli taas revittävä. Siispä minulle on valmistumassa punainen mekko mallia Munmuotonen. Se on jokseenkin tomaatinpunaista vähän huopamaista villakangasta ja siihen tulee lyhyet hihat ja eteen tinanapit. Nätti!

Olen kutonut turkoosista hahtuvasta kahdet vaippahousut yhdelle tulevalle käyttäjälle. Housut ovat keskenään erikokoiset, varmuuden vuoksi tai vahingossa. Kuvia tulee sitten kun niitä on otettu. Ehkä. Hienot tuli, vaikka silmukkamäärät, kerrosluvut ja lopulta myös mallit on kaiveltu oman yläpään arkistosta. Hyvä kehua kun ei ole niitä kuvia... Tämä ystävä jonka sisällä tuleva käyttäjä vielä majailee, ei ole se sama joka aina tulee turkoosista mieleen, mutta voimakkaiden värien ystävä kumminkin.

Arvaatteko mitä? Siskonen oli täällä viime viikolla tumput mukanaan enkä silti kuvannut niitä. Tästähän alkaa tulla tapa.

Kartta

Näissä maissa olen käynyt:




create your personalized map of europe
or check out our Barcelona travel guide

Se on loppu nyt

Siis hanskojen kutominen, tältä erää ainakin. Noin kuudennet olivat sitten minulle sopivat ja niitä tehdessäni kyllästyin viimein koko hommaan: kudo puolikas tumppua ja viisi peukaloa ja samma på svenska, aina uudelleen. Kauan sitä jaksoin tehdäkin. Viimeiset ovat kuitenkin tässä (äh, yleensä kai otetaan kuva ennen kuin sitä esitellään yleisölle, eli tulee joskus).

Vihreää taas... Kudottu niillä samoilla 2,5-millisillä bambupuikoilla Helsingissä ja Espoossa. Lanka on kai Esiton jotain ihanaa villaista.


Sen sijaan kuvasin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa (höh, tähän aikaan tietysti vain kasvihuoneissa) sitä ynnä tätä:

Lumpeenlehdet kasvavat suotuisissa oloissa valtaviksi

Tästä kuvasta tulee mieleen ystäväni joka rakastaa turkoosia.



En muista mikä tämä on, mutta valoa vasten se oli niin kaunis että kuvasin.

Kuvasin paljon muutakin, mutta tämä lataa kuvia niin hitaasti etten jaksa odottaa. Tulkaa nykimään hihasta jos haluatte nähdä lisää...


Meillä on tänään oikein sunnuntaipäivällinen: Pihvejä ja perunamuusia, ja joku suunnitteli jälkiruokaakin! Nam.


Täältä tähän,
Metta