Sekalaisia

Kävin saattamassa ystävät bussille ja jäin katsomaan kun vesi jäätyy. Tiellä oli lammikko joka oli auringon laskiessa juuri saanut vähän riitettä pintaansa ja ihmettelin pitkään kuinka jää valtasi alaa. Kaunista ja hypnoottista.

Koiranulkoiluttajat kyllä taisivat ihmetellä kun kykin lätäkön äärellä.








Värjäsin viime kesänä ystävän kanssa lankoja sillä kuuluisalla juomajauheella. Tässä on muutama värjäyserä, jossa vyyhdit olivat liian pitkiä keriä yksin. Onneksi saa apua kun pyytää hän.


Näitä on aika vähän, mutta ehkä tumppuihin sopivasti. Sitä ajatellen kerin aina kaksi suunnilleen samankokoista kerää (no joo, alussa meni vähän vinksalleen ja myöhemmin kerintäkireys vaihteli kovasti, mutta noin suunnilleen). Värit on ehkä oudot mutta outo on kutojakin, niin että sehän sopii.


Lentokoneessa suljettu pullo on muuten maan pinnalla tämän näköinen:

On vähän paine-eroa.


Tällaista tämä elämä on täälläpäin. Mitenkäs teillä?

Matkustaneena

Olin pääsiäisen ulkomailla Saksassa leikkimässä keskiaikaa (EN larppaamassa, sehän nyt on ihan eri asia). Saksalaisia tapahtumassa oli ehkä puolet koko määrästä, suomalaisia varmaan viidennes ja loput taisi olla brittejä ja jenkkejä. Suomen keskiaikatapahtumat ovat yleensä täynnä suomalaisia, ja olikin hauska tavata montaa eri kansalaisuutta edustavia keskiaikaharrastajia, ihmisiä joita kiinnostavat samat asiat kuin minua.

Punainen villamekko ei päässyt mukaan kun ajattelin että tanssiessa tulee kuitenkin kuuma, ja painaahan se nyt matkalaukussakin, otin siis mukaan vain pellavaisia alusmekkoja ja helvetinikkunamekon (puuvillaa, mutta käy pellavasta - melkein). Ja sitten lähtöpäivänä nitkautin nilkkani niin että se oli koko viikonlopun kipeä. Ei se sentään tanssimista estänyt kokonaan, mutta istuskelin kuitenkin aika paljon tekemässä käsitöitä ja palelin. Kun ei se villamekko ollut mukana. Höh. Eikä kamerakaan tullut mukaan. Kaiken kaikkiaan omituisesti pakattu, kuka lie tehnyt.

Hauskaa oli kuitenkin, opimme uusia tansseja ja saimme sekä ystäviä että kutsuja tapahtumiin Pennsylvaniaa myöten. Ja tietysti ideoita uusiin pukuihin, sehän on tapahtumissa parasta...

Valmiiksi on sitten viime näkemän tullut pipo, joka oli matkakutomisena (tarpeeseen tuli, sillä Saksassa satoi vettä, räntää, lunta ja rakeita), lautanauha (joka olikin ollut kesken kesästä 2005 kun olin Ruotsissa kesätöissä ja loin loimen: kansainvälinen nauha, tehty kolmessa maassa) ja kolmannet vaippahousut (kovin riittoisaa hahtuvaa, taidan tehdä lopusta tumppuja).

Niin, niitä kuvia piti...

Välillä keskiaikaa

Viikonloppuna oli ystävä kylässä (se on aina hauskaa!) ja leikkasimme ja ompelimme keskiaikapukuja. Ensin piti tietysti päättää minkälainen puvusta tulee (sanovat, itse yleensä vaan leikkelen ja kursin kokoon; aina niistä on jotain tullut), ja sepä olikin yllättävän vaikeaa! Selasin jo (melkein) koko internetinkin läpi löytämättä sitä mitä etsin. Harmi vaan että en tiennyt mitä tarkalleen etsin, tai muuten tekeminen olisikin ollut helppoa, tiesin vain että tunnen sen heti kun näen sen.

Eihän siitä sitten mitään tullut lopultakaan. Omasta päästä se oli taas revittävä. Siispä minulle on valmistumassa punainen mekko mallia Munmuotonen. Se on jokseenkin tomaatinpunaista vähän huopamaista villakangasta ja siihen tulee lyhyet hihat ja eteen tinanapit. Nätti!

Olen kutonut turkoosista hahtuvasta kahdet vaippahousut yhdelle tulevalle käyttäjälle. Housut ovat keskenään erikokoiset, varmuuden vuoksi tai vahingossa. Kuvia tulee sitten kun niitä on otettu. Ehkä. Hienot tuli, vaikka silmukkamäärät, kerrosluvut ja lopulta myös mallit on kaiveltu oman yläpään arkistosta. Hyvä kehua kun ei ole niitä kuvia... Tämä ystävä jonka sisällä tuleva käyttäjä vielä majailee, ei ole se sama joka aina tulee turkoosista mieleen, mutta voimakkaiden värien ystävä kumminkin.

Arvaatteko mitä? Siskonen oli täällä viime viikolla tumput mukanaan enkä silti kuvannut niitä. Tästähän alkaa tulla tapa.

Kartta

Näissä maissa olen käynyt:




create your personalized map of europe
or check out our Barcelona travel guide

Se on loppu nyt

Siis hanskojen kutominen, tältä erää ainakin. Noin kuudennet olivat sitten minulle sopivat ja niitä tehdessäni kyllästyin viimein koko hommaan: kudo puolikas tumppua ja viisi peukaloa ja samma på svenska, aina uudelleen. Kauan sitä jaksoin tehdäkin. Viimeiset ovat kuitenkin tässä (äh, yleensä kai otetaan kuva ennen kuin sitä esitellään yleisölle, eli tulee joskus).

Vihreää taas... Kudottu niillä samoilla 2,5-millisillä bambupuikoilla Helsingissä ja Espoossa. Lanka on kai Esiton jotain ihanaa villaista.


Sen sijaan kuvasin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa (höh, tähän aikaan tietysti vain kasvihuoneissa) sitä ynnä tätä:

Lumpeenlehdet kasvavat suotuisissa oloissa valtaviksi

Tästä kuvasta tulee mieleen ystäväni joka rakastaa turkoosia.



En muista mikä tämä on, mutta valoa vasten se oli niin kaunis että kuvasin.

Kuvasin paljon muutakin, mutta tämä lataa kuvia niin hitaasti etten jaksa odottaa. Tulkaa nykimään hihasta jos haluatte nähdä lisää...


Meillä on tänään oikein sunnuntaipäivällinen: Pihvejä ja perunamuusia, ja joku suunnitteli jälkiruokaakin! Nam.


Täältä tähän,
Metta

Kuvia

Kuvia joita olen pantannut jo kauan, kamera kun on yleensä niin kaukana, eli käden ulottuvilla...

Tässä on ystävän punamustat villasukat.

Kudottu 2,5 mm bambupuikoilla, lanka on virolaista villaa. Sitä jäikin vielä johonkin pikkujuttuun.




Mistä tietää mikä puikko sitten kudotaan? Jaa, yleensä minä menen vaistolla, on siitä tähän asti aina jotakin tullut. Nämä ovat kyllä äidin kädet, koska sattuivat olemaan hollilla ja omia on kovin vaikea kuvata yhtäaikaa :)


Olen kutonut kovasti sormikkaita epätoivoisena tavoitteena saada aikaan itselle sopiva pari. Tähän mennessä on syntynyt viisi mallia, joista ensimmäinen oli liian pieni, koki purkuelämyksen ja jatkoi eloa näinä:


Kyllä ne ovat sittemmin valmistuneet ja prässättykin, mutta ovat kovin ujot ja välttelevät kameraa ja valoa. Näiden kohdalla minulla on varmaan niksahtanut aivoissa, koskapa toinen on SUUREMPI kuin ensimmäinen. Toinen on AINA pienempi, teki millä puikoilla hyvänsä, koska tahansa. Hyvin kummallista.

Lanka on Tampereen käsityömessuilta, ihanan pehmeää merinovillaa. Puikot vasiten ostetut 2,5-milliset sormikaspuikot. Näistä tuli valtavan suuret, ja sitäpaitsi aika kauheat. Kirjoneule on niin vaikeaa minulle.


Oliko tylsä päivä töissä? Ei, kun oli hyvää seuraa:

Nämä ovat toiset hansikkaat. Enää vähän liian leveät... Tein kuitenkin molemmat ja ne löysivät käyttäjän melkein heti. Innostuin vielä kirjomaan villalangalla niitä, kuva tulee ehkä kunhan kirjonta on valmis. Se etenee luultavasti hitaasti sillä hanskat ovat jo käytössä ystävällä ja kirjon niitä silloin kun huvittaa. Puikkoja en vaihtanut vaikka lanka on paljon paksumpaa, joten neule on todella tiivistä. Lanka on jokin kirppislöytö, ehkä 7 veljestä, ja puikot siis vieläkin 2,5 mm lyhköset bambut.


Kolmas pari oli ihan liki ettei tullut sopiva, sormet jäivät lyhyiksi kun en viitsinyt mittailla tarkemmin (ja vaihdoin taas lankaa).

Nämä menevät Espooseen viikonloppuna, ystävättärellä on syntymäpäivä. Ihanan pörröistä lankaa, löytynyt kirpputorilta nimettömänä. Tuntuu ihan mukavalta, kai siinä jonkin verran on villaa tai muita eläinperäisiä. Samat puikot edelleen, 2,5 mm bambuiset.

Tämä on uusin yritys:


Ihana lanka! Raidallinen ja vähän pätkävärjätty, murretut kirkkaat värit. Puolet puuvillaa, puolet villaa (no, hiukan polyjotain edustuksen vuoksi). Toinen on vielä kesken kun jouduin purkamaan aika paljon ettei toinen olisi TAAS pienempi ensimmäistä. Nämä ovat ehdottomasti Espoon juhlakäsineet, kun nuo edelliset ovat arki-.

Lanka on saksalaista laatutyötä, Online Summer color ja puikkoja en ole vieläkään vaihtanut. Mitä nyt ostin toiset että saa molempia käsiä kutoa yhtä aikaa, kun nyt näitä käsineitä näyttää tulevan.


Sitten on tietysti vielä ne Turkulaiselle lupaamani polvisukat, jotka ovat vielä vyyhtivaiheessa... Ettei vaan tekeminen loppuisi kesken, enää.

Päiväätä

Olen pitkästä aikaa onnellinen! Minulla oli aiemmin tapana kysyä itseltäni välillä olenko onnellinen, ja vastaus oli useimmiten kyllä. Muutamaan vuoteen en ole muistanut kysyä, mutta nyt se palasi taas mieleen ja huomasin että kyllä, juuri nyt tuntuu hyvältä ja olen onnellinen.

Ystävän sukkien jälkeen en ole juuri kutonut, mitä nyt rämmin yhtä wannabe-kirjoneulekäsinettä eteenpäin sikäli kuin jaksan ja ehdin. Kirjoneuleet, kirjonta ja kirjoittaminen, ne ovat minulle varsinaisia murheenkryynejä (ja nyt teidän kuuluu kysyä miksi vapaa-ajalla kirjoitan huvikseni blogia :)). Jaa, kirjonnasta tulikin mieleen keskiaikaviitta, jonka hupun reunakirjonta on vihdoin valmis. Sunnuntaina täällä oli ompeluseura kylässä ja katsoimme Jane Austenin Northanger Abbeytä (kunnes meitin videolaite päätti heittäytyä hankalaksi ja "jouduimme" jatkamaan Ylpeydellä ja ennakkoluulolla...). Mutta sainpa siis valmiiksi kirjonnan joka olikin kesken kai kolmatta vuotta.

Siskoseni oli kylässä viime viikonloppuna. Tumput kädessä tuli, mutta en tietenkään muistanut ottaa niitä kuvia. Höh.

Niin, ja sain tilauksen. Vironvillapolvisukat olivat kuulemma niin hienot että toinenkin ystäväni halusi samanlaiset - eri väriset onneksi ettei kutojatar kyllästy. Puikot ovat nyt kiinni siinä onnettomassa kirjoneuleessa, mutta jahka vapautuvat, alkaa taas tulla sukkaa. Kunhan ensin kerin sen langan, mikä ei ole ihan yksinkertaista. Terveisiä vaan sinne Turun suunnalle!

Viikko sitten, kun nuo villasukat valmistuivat, tuli pitkästä aikaa tyhjä olo: ei ole mitään käsityötä (onhan niitä tietysti, kaikenmaailman villapaidoista sukkien ja tumppujen kautta keskiaikamekkoihin, mutta siis ei mitään mitä huvittaisi tehdä tai mikä ei olisi juuri kasan pohjimmaisena tai hankalassa kohdassa). Katselin siis lankavarastojani sillä silmällä, joka havaitsee lankojen aikomukset. Harmaa ohuehko villahtava lanka, jota en tiennyt edes omistavani, vilkutti iloisesti ja ilmoitti että hän on jo pidemmän aikaa haaveillut pääsevänsä sormikaspariin. Loistoidea! Pieni työ, helppo kuljettaa mukana bussissa ja koulussa. Harmaa voisi ehkä kaivata kaveriksi jotain vähän luonteikkaampaa väriä, mutta ehtiihän sitä. Varastoista nyt luulisi löytyvän mitä tahansa väriä.


Tässäpä tämä,

Metta