tiistai 19. elokuuta 2008

Keskiaikaa sateessa

Lautanauhan teko on aina vähän mystiikkaa. Ensin on vain tämä:



Sitten sitä vähän kutoo ja mahdollisesti jättää oleksimaan pariksi vuodeksi, koska kuvio on sittenkin aika tylsä ja sitäpaitsi väärän värinen. Tällä kertaa ei tarvinnut, kuvio on ihan hyvä ja värit ainoat mitä oli saatavilla, joten niistäkään ei voi valittaa. Ja sitten yhtäkkiä ruma ankanpoikanen kuoriutuu laudoistaan ja tulos onkin yllättävän hieno. Melkein aina.




Tämä on vähän lyhyt, mikä johtuu siitä että luontivaiheessa toinen pää oli kiinni ovenkahvassa (kiinteä objekti) ja toinen tuntemattoman pojan kädessä. En viitsinyt pyytää että menetkö vähän sinnepäin, metrin tai pari, että saan riittävän pitkän nauhan. Ei sen niin väliä, kun tämä olikin vain demotyö markkinoille.


Lauantaina oli niin sateista ettei kukaan viitsinyt tehdä oikein mitään, vaan eipä kyllä ollut yleisöäkään. Illalla ihailimme märkiä ritareita, joista yksi oli nainen. Hänellä oli kaunein ratsu, vaalea hiukan täplikäs pikkuinen hevonen (kuulemma kimono, minä kun en näistä mitään ymmärrä niin olkoon kimono).


Ystävän vauva sai haalarin, vihdoinkin. Kaunis siitä tuli minusta. Olen tyytyväisehkö. Vetoketjun olisi voinut ommella kiinni myös suoraan, tai niin ettei se kupruile, mutta hyvä se on noinkin.



Valokuvailin pihassa kukkasia.



Sitten bongasin tämän Verkarannasta. Kuka lie kiinnittänyt, ainakin se on kivan näköinen.


Sunnuntaina, kun ei satanut, markkinoilla oli kivaa. Väninna tuli käymään ja puhuttiin vanhoja ja uusia asioita, niinkuin aina. Melkein luulin jo myöhästyneeni tanssiesityksestä (siis omasta esityksestä tanssijana), mutta en sentään. Sen siitä saa kun elää niin keskiajalla ettei edes kelloa käytä. Markkinoilla pitäisikin olla joko iso kello näkyvällä paikalla tai sitten tuntivahti joka kiertäisi kuuluttamassa että kello on jo kolme, kohta alkaa tanssiesitys, turnajaiset meni jo!

Tua Metta

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihka aito neulegraffiti :D!

Hieno on taas nauha. Minulta jäi vallan markkinat väliin. Lauantaina oli juhlat, sunnuntaina lorvikatarri, satoi, ei ollut matkaseuraa eikä rahaa matkaan. Pläh. No onneksi olen käynyt parina vuonna niin ei niin harmita.

Omppu kirjoitti...

...kimo? On luullakseni se hevosen väri mitä ajattelit. mutta minun mielestäni tuo hevonen ei ollut kimo vaan ehkä papurikko? Enää en niin hyvin muista hevosten värien nimityksiä kuin noin 24 vuotta sitten kun viimeksi harrastin ratsastusta.

Metta kirjoitti...

Hehkuvainen: juu, sehän se. Toinenkin oli, mutta hukkasin kuvan johonkin.

Kiitos vaan kehuista, kyllä se aina lämmittää :). Ja tuosta tuli niin tasanen niin tasanen, kerrankin!

Omppu: olisko noin? Tähän kimonoon kuitenkin päädyttiin tarkan pohdinnan ja arvioinnin jälkeen, niin että olkoon nyt kimono :D.

Ratsastus olisi kyllä kiva harrastus. Hopeaseppä käy (tai ainakin kävi) kerran viikossa ratsastamassa sen tilan hevosilla missä se on töissä. Olen (ainakin olin) kade.

Irena kirjoitti...

Heeei.
Meillä on joskus ollut tuollaisia lautanauhanteko-puuläpysköjä (arvaa onko aavistustakaan oikeasta termistä) joissa on ollut tuollaiset reiät, niillä tenavana leikittiin. Löytyisköhän niitä jostain vielä kotoa.. Hmm..

Irena kirjoitti...

Jatkanpa heti perään, soitin äidilleni ja meillä on noita kahdet! Ja vieläpä tallessa. Lupasipa minulle opettaakin joku päivä kun on aikaa.

Irena kirjoitti...

Niin ja vielä hevosten väreistä:

http://www.hevosmaailma.net/Varit/varikartta.shtml

http://karhila.net/anna/shvarit.php

http://www.elisanet.fi/kurt.ristniemi/horsecolours/hipposvarit.htm


nimim. Kommenttihäirikkö

Metta kirjoitti...

Kivaa! Lautanauhan tekeminen on hyvä harrastus. Minusta ne on nauhalaudat tai vaan laudat lyhyyden vuoksi. Lautanauhaa tehdään nauhalaudoilla niinkuin neulakinnasta tehdään kinnasneulalla. Montako lautaa on "kahdet"? Meillä on kahdennäköisiä lautoja yhteensä kai 22 kpl. Niillä saa jo monennäköistä nauhaa.

Mutta niistä hevosista: Pelkkä nimitys "papurikko" ei varsinaisesti kerro hevosen väriä, vaikkakin sanalla nykyään viitataan yleensä nimenomaan kimoon hevoseen. Sanoo Wikipedia. Että hevonen voi olla vaikka papurikko kimono, jos häntä huvittaa :). Nuo oli kivoja linkkejä, opiskelin ihan huvikseni hevosten värityksiä täällä. Et häiriköi siis yhtään!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos apu tarjouksesta-toden näköisesti sitä tarvitsen jahka tilausta uskaltaudun tekemään-sitten KUN lankavarasto vähän hupenee.... eli ei ihan heti ;)

Irena kirjoitti...

Ööh, kahdet eri "sarjat" "pinot"? En minä tiedä mikä on lautanauhalautojen yksikkö saati määrä. Ilmeisesti kuitenkin niin että voi tehdä kaksi ihmistä rinnakkain kun kerran lupasi näyttää miten toimii.. Pitää viikonloppuna kysellä vähän tarkemmin

Omppu kirjoitti...

Hyvänen aika. Se, joka oli voikko, oli semmoinen jota muistin sanottavan kimoksi. Kimo oli se jota muistin sanottavan papurikoksi. Ja papurikkoa ei löytynyt ollenkaan, ihmettelen kovasti! Sen sijaan oli kummallisia englanninkielisiä nimityksiä. Pöh.

Anonyymi kirjoitti...

Lautanauha on hieno ja iloinen! Minullakin oli tekele mukana, mutta loimet kai löystyi matkalla, kun työnäytöstä yrittäessäni tuli vaan sökeröä. Hermostuin ja lopetin. Mutta työ jatkuu joku päivä kotona. Lautailu on sinänsä kivaa, juuri se näennäinen yksinkertaisuus: käännetään vaan ja nauhaa ilmestyy!

Hepat on ihkuja, mutta mäkään en ikinä muista nimityksiä, vaikka lapsena hetken ratsastin. Jos valita saa, niin kannatan kimono-nimeä, se tuntuu suussa mukavalta.

Metta kirjoitti...

amma: Selvä. Täällä olen.

Mrs. Marple: lautanauhaa voi tehdä niin monella laudalla kuin haluaa; lautojen lukumäärästä riippuu nauhan leveys. Teillä on todennäköisesti parikymmentä lautaa, ja niillä saa jo tehtyä vaikka mitä. Tuo minun tämänkertainen nauhani on tehty muistaakseni kahdeksalla laudalla.

Omppu: juu, minoon aina tiennyt että hevoset ja niiden kanssa leikkiminen on monimutkaista! Mielenkiintoista silti. Minusta sana kimo(no) kuulostaa jotenkin hallavalta niinkuin Gandalfin hevonen. Se on sellainen utuinen otus :).

Birgitta: Minä kannatan kanssa tuota kimonoa. Kiva nimi mille tahansa :D. Kuljetuksen aikana minullakin yleensä menee laudat solmuun ja tuloksena on yleensä aina solmuja ja hammastenkiristystä. Harmi ettei voitu pitää kolmen hengen työnäytöstä markkinoilla. Sekös vasta olisi ollut komeaa! Kolme kutoo lautanauhaa, yksi kehrää, pari neuloo kinnasta ja loput veistelee kinnasneuloja. On meillä vaan työteliäs seura!