perjantai 17. lokakuuta 2008

Lievä ärsytys

Mitä ajattelin tänään? Knit in public -tapahtumia.

Miten niin knit in public ihan kuin siinä olisi jotain tosi vallankumouksellista? Eikö muka koulu ole julkinen paikka? Meidän koulussa kudotaan ihan julkisesti tunnilla ja joskus myös salaa. Vanhaan hyvään aikaan naiset kutoivat aina kun vain kädet oli vapaana, jopa matkat, jotka siis yleensä tehtiin kävellen. Se onnistuu ihan normaaliltakin ihmiseltä, kokeiltu on. Sillä viisiin pidettiin perheen jalat lämpimänä. Minä olen aina kutonut, ja jos ympärillä on ollut ihmisiä, ne on nähneet sen. Jos olen sattunut olemaan bussissa tai kadulla tai kaupassa tai kirjastossa tai puistossa, kai olen sitten edistänyt kutomisaatetta ja knit in public kovasti. Mummot aina sitä ihmettelee, tai kai ne on vain rohkeimpia kommentoimaan. Että kuin sie nyt tuommost teet tuos noin? Ja on se vaan hyvä et nuoretki viel osaa! Juu, osaan, ja suurin osa tutuistanikin osaa, ja äiti ja isoäiti ja täti. Ja tämmöistä teen kun ei osaa kädet jouten olla, sen verran vanhan ajan ihmistä minussakin on.

No joo, osaan olla myös kädet jouten... Mutta elokuviin pitää ottaa kudin mukaan (mielellään joku helppo ettei tarvitse purkaa).

Mietin aina noita tunnisteita. Tämä blogger haluaisi teksteille tunnisteet, joilla sitten voi etsiä tiettyyn kategoriaan kuuluvia juttuja. Ihan hyvä idea, mutta tämä tarjoaa, että esim. skootterit, loma, syksy. On siinäkin valikoima! Miksi skootterit? Loman ymmärrän, mutta syksy? Kuinka monta tekstiä blogissa yleensä voi olla tunnisteella syksy ilman että se esim. esittelee Suomen vuodenaikoja?

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä pointti. Siis tuo julkineulominen. Minä teen sitä yleensä vain kahdesti kuussa, neuletapaamisessa. Vaan en minä muulloinkaan mitenkään salaa neulo. Yleensä vain en retkeile ulkona neulehengessä: yleensä on jotain vallan paljon tekemistä käsillä (kuten kauppatavaroiden käsittelyä) jottei siitä neulomisesta nyt niin suuresti mitään tulisi.

Metta kirjoitti...

Salaneuloja iskee taas... :D

Minä ulkoilen yleensä aina kutimen kanssa, kun useimmiten jossain joutuu odottelemaan. Ennen oli yleensä kirja, mutta nyt kun minulla on ystäviäkin, kirjaan keskittyminen tuntuu epäkohteliaalta.

Metta kirjoitti...

... Nähdäänkö me huomenna vai otanko kirjan? :D

Anonyymi kirjoitti...

Minä tykkään myös julkineulomisesta, vaikken sitä ihan elokuvissa tee. Mutta aina esim. bussia odottaessa. Ajattelen, että annetaan hyvän kiertää ja tarttua.

Anonyymi kirjoitti...

No voisit kokeilla skoottereista kirjoittamista kerran, jospa se sitten jättäisi sut rauhaan eikä enää tyrkyttäis sitä vaihtoehtoa. ja olishan se jännä lukijallekin kun odottelis vaan sitä skootterikohtaa kaiken tän julki-, sala- ynnä muun kutomisen keskellä. Että kuin se nyt tolleen kutomisesta puhuu vaikka skoottereista piti.

Metta kirjoitti...

Hei nna! Hyvä että julkikutojia on! Pysyy mummot virkeinä kun tarkkailee vieressä neulovaa :).

Niin, siskonen, kai mun pitäiskin... Sekös vasta olis, kun en skoottereista edes mitään tiedä!

Irena kirjoitti...

Mulla on ollut kudin mukana viimeksi: työmatkalla, kudoin junassa mennen tullen (useampi tunti vierähti siis siinä per suunta).

Yleensä kudon myös aina henkilöautossa jos ei tarvitse kuskina olla ja olen kutonut myös esimerkiksi pihakirpparilla myyjänä ollessa.

Pystyn kutomaan kävellessäni, mutta sitä en ole tehnyt juurikaan julkisesti, kotona häärätessä vain.

Esikoista odottaessa viimeisilläni makasin Prenalla ja kudoin kastemekkoa valmiiksi. Oli hyvin aikaa ja kun piti vain makailla niin tuli hyödyksi - ja mekkokin ehti valmiiksi asti.

Niin ja kyläilemään en lähde ilman kudinta.

Metta kirjoitti...

Terve taas, Mrs Marple! Se on tämä neulominen ja kutominen niin kokonaisvaltaista, ettei sitten enää osaa päästää kudinta käsistään ollenkaan. Kiva kun kävit!

Irena kirjoitti...

Juu, käyn säännöllisesti, kommentoin harvakseltaan. (mukava kun muistetaan :)

Metta kirjoitti...

No toki muistan. Täällä käy niin vähän väkeä, että jokainen on ilon aihe ja tervetullut!

Anonyymi kirjoitti...

Esmes minä oon harrastanut ns. julkineulomista ehkä noin viimeiset 25-30 vuotta. Eli kauan sitten jo kuljin opiskeluympyröissä kutimet tai virkkuudet mukana, töissä samoin, junamatkoista nyt puhumattakaan. Enkä edes ollut mielestäni mikään kummajainen :).

Nyt se sitten on "muotiako"?
No ei mua silti ärsytä tuo julkineulomisesta puhuminen :).
Nyt etenkin, kun Knit In Public-päivän vietosta sukeutui omalle paikkakunnalle ihan oikeat neuletapaamiset, voin olla entistäkin iloisempi tästä hauskasta harrasteesta.

Metta kirjoitti...

Niinpä niin. Mutta outoahan on joillekin kaikki, mitä he eivät itse tee, esim. jos ei osaa kutoa, kutominen on outoa.

Hienoa että teillä kävi niin hyvin! Kutominen seurassa on vielä hauskempaa kuin yksinneulonta.