sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Kookosjäätelöä ja keskiaikaa

Tänä aamuna oli kaunista eikä kiire mihinkään. Olisin ehkä ottanut valokuvan (vaikka siitä ei rauhaa näekään), mutta kamera lähti käymään Kiinassa ja tulee kesäkuussa. Siispä keskiaikavaatteet päälle ja terassille aamiaiselle. Kanssa-asujain tuli seuraksi.

Kuumaa jasmiiniteetä, karjalanpiirakoita munavoilla, aurinkoa ja hiljaisuus. Nauttii hän.

Eilen sain toteutettua yhden vanhan inspiraation eli kookosjäätelön. Vispasin kevyesti kaksi keltuaista ja purkin kookosmaitoa, ½ dl sokeria ja teelusikallisen vaniljasokeria (sitä kunnollista missä on mustia pilkkuja). Jäätelökone hoiti sekoittamisen. Nam!

Ystäville tiedoksi: kaikkia aineksia on vieläkin kaapissa ja jäätelö valmistuu silmänräpäyksessä eli siinä ajassa mikä teiltä kuluu päästä tänne.

Viime viikonloppuna poimin mustaherukkapensaista kaikki pyöreät silmut pois. Niissä on joku loinen sisällä, näin olen kuullut, vaikka ei se silminnähtävä ole. Siitä tulee käsiin ihana tuoksu. Tänään kävin vielä katselemassa ja olihan siellä vielä muutama, nyt jo oikein turvonnut pyöryläinen silmu. Terveissä silmuissa näkyy jo lehdet. Kevät!

Se sama punainen keskiaikamekko joka on ollut tekeillä jo - helmikuusta? on tuossa vieläkin, silmäin alla kyllä, mutta kesken. Ensi kuussa on tapahtuma, johon haluaisin sen mukaan kun pitää oikein esiintyäkin. Saapa nähdä. Huh, siihenhän on enää kolme viikkoa!


Täältä tähän,

Metta

Vielä...

Sille joka tunnistaa itsensä:

Kauhean paljon onnea!


T: Metta

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Kevät!

Viime viikolla talvi oli niin vielä tulossa ja nyt on ihan selvä kevät, tänäänkin oli yli 10 astetta kaupungin lämpömittareissa.

Kävin kuvaamassa pihalla ja olihan siellä jo nähtävää. Viime syksynä laitoin taas uusia tulppaaneitakin maahan mutta arvatkaa vaan muistanko enää mistä niitä pitäisi odottaa pintaan! Jännitys on puoli odotusta tai jotain.

Tässä on kuitenkin lumikelloja, kukkivatkin jo:


Tässä on lemmikkini kivennuoliainen:



Narsissit on pelastettu roskiksesta joskus muinoin, mutta joka vuosi ne on kukkineet meillä (no ei nyt ihan vielä!):


Ja pikkuinen sinivuokon nuppunen: