maanantai 29. joulukuuta 2008

Hauskaa joulua!


Miten niin joulu loppuu toiseen joulupäivään? Paha Nuuttihan sen vasta poies viepi. Meillä ainakin. Tai sitten ei vie, mutta mahdollisuus annetaan kuitenkin. Joulukuusikin saattaa olla pääsiäiseen asti hengissä. Omasta pihasta kaadettua kuusta ei viitsi heti viedä pois, tuntuu niin tuhlaukselta se. Kuva viime kesän kukkaisviikoilta, kuvasin matkalla katsomaan Alitsaa yhtenä päivänä vaan.

Kun on aikaa, ei oikein tule kudottua, vaikka luulisi että juuri niin. Yhdet hansikkaat olen sentään saanut valmiiksi, harmaat joissa on eräiden Knottyjen palmikkokuvio selkämyksessä. Muuten ne ovatkin omasta päästä kun ei sitä aina jaksa ohjetta noudattaa. Vaikka ohjeella tulisikin just sitä mitä haluaisi, ja omasta päästä laimea kopio. Pah, kuka käskee tehdä aina kaiken niin vaikeasti. Luulenpa silti että koska hansikkaat ovat kadoksissaolleet siitä asti kun tulin kotiin lauantaina, ne jäivät kyläpaikkaan. Mahd.

Virkkasin ensimmäistä kertaa vuosiin, pieniä pompuloita Väninnalle hiuslenkeiksi. Tuli oikein nättejä, mutta muuten toimimattomia, joten täytyy varmaan vähän parannella mallia vielä. Väninna oli täällä käymässä ja pelailtiin porukalla sitä sun tätä. Tässähän pelataan siis selvästi ja vauhdikkaasti Triominoa: Domino hoch drei.


Ja tietysti katsottiin elokuvia. Parhaiten mieleen jäi 10 Things I Hate About You, laatuleffa ilman muuta.

Ompelutöitäkin täällä on harrasteltu ihan pikkuisen, kun surautin siskoselle pussukan kauneudenhoitotarvikkeita varten. Siitä tuli ihan sievä, vaikka malli olikin ihan omasta päästä. Eniten aikaa kului ompelujärjestyksen pohtimiseen, kun siinä oli niin monenmoisia kurttuja.

Siskosen päällystumput on nyt myös aloitettu ja toinen etenee huimaa muutaman sentin tuntivauhtia jo hiukan peukalon yläpuolella. Tietysti riippuu siitä miten päin kättänsä pitää, mutta ymmärtänette tai ette.

Sushia on myös tehty ystävän illanviettoa varten (siis ystävällä oli illanvietto toisien ystäviensä ja sielunsiskosten kanssa ja me iloisna teimme heille sushia tämän ensimmäisen ystävän kanssa). Hyvää tuli (pitihän ne päät syödä pois kun olivat niin hitsin rumia monet).


Kuva ei liity tapaukseen vaan toiseen tapaukseen, jossa myös tehtiin sushia, mutta erit ihmiset teki. Paitsi minä. Olin siis sama.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Lisää tekemistä

Oi jee! Uusimmassa Knittyssä on vaikka mitä kivoja! Niinhän siinä aina on, mutta tällä kertaa olisi ehkä jotain jolle löytyisi käyttöäkin (ja käyttäjä).

Tämä olisi suunnilleen juuri sellainen kuin ajattelin yhdestä vihreästä villapaidasta kerran tulevan. Ei ole vielä tullut, mutta nyt olisi ohjekin.

Tämä on jotenkin tosi nätti, yllättäen. Enpä tiedä tulisiko sitä pidettyä silti.

Näissä on hienot palmikot. Saattaisivat painaa kengässä ikävästi, mutta kuka näin hienoja sukkia kenkään tunkee? (Minä.)

Ja tämä se vain on söpönen.

Onneksi kohta on joululoma, että saa rauhassa kutoa. Enää 11 tuntia harjoittelua ja muutama päivä koulua, niin sitten.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Heipähei taas!

Birgitta pyysi huiviohjetta.

Alitsan huivi (Feather and fan scarf)

Luo silmukoita 17:llä jaollinen määrä (+reunasilmukoita esim. 2 kumpaankin reunaan).
Kudo kolme krs ainaoikein, sitten aloita mallineule. Reunasilmukat kudotaan aina oikein.
1. krs: oikein
2. krs: nurin (voi tehdä myös oikein)
3. krs: (kaksi yhteen) kolme kertaa, (lk, 1o) 5 kertaa, lk, (kaksi yhteen) kolme kertaa, toista rivin päähän asti.
4. krs: oikein

Toista kerroksia 1-4 kunnes huvi on halutun mittainen, kudo 3 krs oikein, päättele.

lk=langankierto

Toivottavasti tästä on iloa! Ohje löytyy monenmonena versiona myös netistä, mutta tässä se nyt taas vain on.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Raportti *

Jaaha, marraskuussakaan ei ollut mitään (järkevää) sanottavaa. Tai kukaan ei viitsinyt sanoa sitä. Käsitöitä on kumminkin tehty. Ne seuraavat sukat on valmiit, samoin seuraavat (polkat) ja sitäseuraavat (tummanpunaiset), mutta Kaustisella viime kesänä aloitetut ja puoliväliin kudotut ei ole vieläkään edistyneet sitä pidemmälle. On se jännä!

Yksi lahjapaketti on valmis. Hyvä minä!

Muitakin paketoitavia on valmiina mutta käärimättä.

Olin kaksi yötä yövuorossa ja toisena oli lankaa ja puikot mukana. Kudoin puolitoista sukkaa sen yön aikana. Oli vähän hiljaista.

Kudoin paria Bond-leffaa katsoessani (tietenkin Lapaskuun loppumisen jälkeen vasta) tummanvihreät hansikkaat, joden selkämyksessä on rinsessaa Ullasta. Sitten aloitin jämälangoista toiset hansikkaat, kun nyt kerran vauhtiin pääsin, mutta sittemmin työ on taas haitannut harrastuksia (kun ei ole enää yövuoroja) ja olen vasta tokan peukalokiilassa.

Piparitaikina on muuten hyvää.

Valokuvia on otettu, valokuvia ei viitsitä laittaa esiin. Joskus ei vaan jaksa. Mutta olishan se kiva jos joskus jaksais...


*) Työn takia.

torstai 30. lokakuuta 2008

Sukkia

Valmistuneita:

Valkoiset Terho-sukat vaaanhasta seiskaveikasta. Aloitin maanantaina, lopetin tiistaina.

Punakirjavat Polkkasukat, marjapuurot, aloitin tiistaina, lopetin tänään.

Seuraavat on jo puikoilla.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Skootterit

Kudoin häntä kolme sukkaa. Ensimmäinen oli kaunis, raidallinen ja palmikoitu. Olin juuri aloittamassa toista, kun ystäväni purki ensimmäisen. Kokonaan. Ystävä oli täysissä järjissään ja läsnä ja minäkin olin läsnä. Tässä on nyt jotakin kummallista...

Sitten sain toisen sukan valmiiksi (ihme kyllä, yleensähän toinen juuttuu johonkin kantapään tietämille) ja aloittelin kolmatta. Siinä vaiheessa aloin olla jo hirveän kyllästynyt lankaan (joka on kyllä kaunista, Hjertegarnin sukkalankaa) ja siihen että mitään ei tapahdu vaikka kuinka kutoo. Kolmas sukkaparka oli siis jumissa kantapäässä.

Aloitin villatakin. Looginen ratkaisu tässä vaiheessa tietysti. Jotain pitää kutoa, ja jos sukka ei etenekään, villatakki varmasti. Kudoin kaksi hihaa melkein ylös asti (koulussa oli vaikea mittailla yläosan kavennuksia ja jätin keskeneräisiksi). Sukka kiusasi edelleen keittiön pöydällä ja yöpöydällä ja repussa. Aloitin toisen etukappaleen torstaina anatomiankokeen jälkeen (vaikea, en tiedä pääsinkö läpi, mutta tulokset on kuulemma tulleet jo..). Perjantaina sitten suivaannuin ja tempaisin hylätyn ja jätetyn sukankutimen esiin. Lauantai-iltana minulla oli kaksi sukkaa. Kaksi samanlaista, kaunista polvisukkaa.

Kuvaa ei ole. Kuvitelkaa vähän liian lyhyet polvisukat, tummanpuna-marjapuuronpuna-valkoharmaa-raidalliset. Jos huvittaa.

Villatakki jäi sitten siihen, mutta aikaahan maailmassa riittää. Ja sitä tehdään koko ajan lisää.


Muok: ystävän kanssa ollaan yhteisymmärryksissämme purkamisen syistä. Kakkosessa ja kolmosessa ei ole palmikoita.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Lievä ärsytys

Mitä ajattelin tänään? Knit in public -tapahtumia.

Miten niin knit in public ihan kuin siinä olisi jotain tosi vallankumouksellista? Eikö muka koulu ole julkinen paikka? Meidän koulussa kudotaan ihan julkisesti tunnilla ja joskus myös salaa. Vanhaan hyvään aikaan naiset kutoivat aina kun vain kädet oli vapaana, jopa matkat, jotka siis yleensä tehtiin kävellen. Se onnistuu ihan normaaliltakin ihmiseltä, kokeiltu on. Sillä viisiin pidettiin perheen jalat lämpimänä. Minä olen aina kutonut, ja jos ympärillä on ollut ihmisiä, ne on nähneet sen. Jos olen sattunut olemaan bussissa tai kadulla tai kaupassa tai kirjastossa tai puistossa, kai olen sitten edistänyt kutomisaatetta ja knit in public kovasti. Mummot aina sitä ihmettelee, tai kai ne on vain rohkeimpia kommentoimaan. Että kuin sie nyt tuommost teet tuos noin? Ja on se vaan hyvä et nuoretki viel osaa! Juu, osaan, ja suurin osa tutuistanikin osaa, ja äiti ja isoäiti ja täti. Ja tämmöistä teen kun ei osaa kädet jouten olla, sen verran vanhan ajan ihmistä minussakin on.

No joo, osaan olla myös kädet jouten... Mutta elokuviin pitää ottaa kudin mukaan (mielellään joku helppo ettei tarvitse purkaa).

Mietin aina noita tunnisteita. Tämä blogger haluaisi teksteille tunnisteet, joilla sitten voi etsiä tiettyyn kategoriaan kuuluvia juttuja. Ihan hyvä idea, mutta tämä tarjoaa, että esim. skootterit, loma, syksy. On siinäkin valikoima! Miksi skootterit? Loman ymmärrän, mutta syksy? Kuinka monta tekstiä blogissa yleensä voi olla tunnisteella syksy ilman että se esim. esittelee Suomen vuodenaikoja?

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Apu on lähellä

Vyyhdinpuut on näppärät, juu, mutta melkein kaikki vyyhdit on tehty pienemmiksi... On niistä silti apua, sillä vyyhtiäpitelevät kädet puuttuvat liki jatkuvasti tämän talon varustuksesta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Moi

Oli vaan ihan pakko tulla sanomaan, kun äkkäsin äsken, etten olekaan enää vapaa! Viime keväänä alkoi taas opiskelu, jota kestääkin sitten 4,5 vuotta (enää neljä jäljellä, jee!), eikä ole niin helppo lähteä esim. au pairiksi. Ei niin että olisin menossakaan tai koskaan oikeasti harkinnutkaan sitä, mutta nyt en kumminkaan voi. Hassua. Ehdin muutamassa vuodessa niin tottua siihen vapauteen mennä ja olla, kun olin töissä ja muualla töissä ja Ruotsissa töissä ja yliopistossa ja töissä. Tietysti meidänkin koulusta pääsee pois ja voi pitää välivuosia ja muuta, mutta en halua pois tästä meidän ihanasta ryhmästä, joka tekee koulunkäynnistä mielenkiintoista ja mukavaa. Kiitos siis tässä samalla koko ryhmälle!


perjantai 10. lokakuuta 2008

Häkkyrä

Anteeksi! Piti palata asiaan ihan hetikohta, mutta jäihän se tietysti kun en heti sitä tehnyt.

Tämä häkkyrä siis, jota arvuuttelin huvikseni elokuussa:



on tietysti tämä:


Vyyhdinpuut! Pappa, äidinäidinisä, jota en ole koskaan tavannut, mutta sen sijaan kuullut paljonkin, oli kätevä käsistään ja näperteli mielellään. Perheen naisväelle pappa teki tällaiset vyyhdinpuut, jotka ovat toimineet viime vuosina saunajakkarana (ilman vyyhtiosuutta toki). Minä sain nämä kesällä ja innoissani aloitin heti valkoisen maalin rapsuttelun. Vähän se on kesken, mutta eipä ole mitään kiirettäkään. Näissä on papan virittelemä mekanismi, joka sanoo pling, kun on vyyhditty 60 kierrosta. Sitä varten siellä on ne jouset ja rattaat ja muut.

Sain myös rukin! Ja nauhapirran! Pirta ainakin on papan tekemä, mutta äiti ei ollutkaan ihan varma, oliko rukkikin. Oli miten oli, kaunis se on ja paljon sillä on tehty lankaa.




Meillä ei silti vielä oikein suju yhteistyö. Minä haluaisin lankaa, kun taas rukki tekisi vain hahtuvaa ja syrttyjä. Sillä on niin kiire saada lankaa rullalle, ettei se malta odotella kun kehrääjä yrittää pidätellä saadakseen edes vähän kierrettä. Vika voi olla siinä, että tämä rukki on tarkoitettu pellavan kehräämiseen, ja siinä on valtavan suuri mikäsenytonkaansuhde - pyörän ja siiven välillä. Pikkuinen lennin pyörähtää noin 21 kertaa siinä missä pyörä menee kerran ympäri. Selvitin asiaa ja annoin kertoa itselleni, että se on liian nopeaa villan kehräämiseen. Että ei tästä ehkä mitään tule, mutta onpahan hieno rukki kuitenkin!

Ja innoittaa se värttinällä kehräämiseen, että edes jotain lankaa olisi. Tänäänkin kehräsin melkein värttinällisen karitsanvillaa ja kyllä on rasvaiset kädet! Mietin kehrätessäni sen kertaamista, mutta en vielä tiedä mitä tekisin. Voisin kokeilla navajo-kertaamista, mutta jos siitä tuleekin vain kurttuja ja katkennutta lankaa, se ei ole vaivan arvoista. Karitsanvilla on aivan uskomattoman pehmeää, melkein kuin alpakka, mutta ei niin pörhöistä. Mitähän siitä tulisi sen vanhan koirankarvalangan kanssa kerrattuna? Uskomatonta muuten, kuinka tasaista jälkeä tänään tuli! Monesti tuntui, ettei tarvitse kuin vähän näyttää suuntaa, niin jo on lankaa taas metrikaupalla. Villa käyttäytyi aivan esimerkillisesti, samoin kuin se koirankarvalanka taannoin. Tai sitten alan oppia kehräämään. Hahaa, turha toivo, kun värttinä putoaa lattialle vähän väliä (lanka poikki), langassa on outoja möykkyjä, joita minä en ainakaan ole sinne laittanut (tietenkään) ja kaikenkaikkiaan lankaa syntyy tosi vähän... Mutta maasta se pienikin, ja kukaan ei ole seppä syntyessään.

Tässä on uudet yösukkani joita on jo paljon pidetty. Ihanat jalassa! Väri on outo minulle, mutta mukava.

torstai 2. lokakuuta 2008

Satoa

Syyskuussa ei näköjään ollut mitään sanottavaa...

Dementoituvat henkilöt on hauskoja monella lailla, tahattomasti tosin, eikä heille kai saisi nauraa kovin julkisesti, mutta kun naurattaa. Monesti lähimuistin heiketessä aletaan ihmetellä missä tavarat ovat, kun ei mistään löydy. Kylään tuleville sitten kerrotaan, ovelasti, että 'ovat vieneet' taas silmälasit, kun ei kuitenkaan ihan suoraan kehdata sanoa, että sinä veit, senkin epäsikiö. (Mistä tulikin mieleeni, että mummuni mun sanoo pikkumiesten vieneen, mutta se ei ole dementian oire.) Ja sitten ihmetellään kun lasit löytyvät pakastelokerosta, että kummaanpa paikkaan palauttivat.

'Ovat sanoneet', että kirjoitan hauskasti ja liian harvoin. Kiitos kaikille! On hauska kirjoittaa kun saa palautetta ja yllättävän hauskaa myös kun tietää että joku tulee tämänkin lukemaan enkä täytä internettiä ihan turhaansuotta kaikella joutavalla, jonka voisi paperillekin kirjoittaa.

Olen viime aikoina tehnyt muutamat sukat. Yhdet siskoselle, yhdet itselle ja kahdet muuten vaan. Olen mukana Sukkasadossa ja sitävarten aktivoitunut.

Siskosen sukat lähtivät pohjoiseen siskosen kanssa, enkä tiedä koska taas nähdään. Menin siskon tanssiryhmäänkin tuuraamaan ja ensi viikolla on esitys. Huh.

Omat sukat on olleet jo viikkoja (syyskuun alusta) yösukkina. Hyvät on!

Kahdet muuten vaan on yhdet marjapuuronpunaiset hiukan pitsihtävät ja yhdet harmaaraidalliset, joihin piti kulua pari keränloppua ja jatkeeksi muita jämiä, mutta voi! ei loppunut kumpikaan kerä eikä muut jämälangat. Siis lisää sukkia.

Seuraavat sukat puikoilla on punakirjavat polvisukat jostakin muinaisesta Ullasta. Ohje löytyi meidän olohuoneen lattialta. Palmikoita on, ja vähän harmittaa että piti siitä kirjavasta langasta aloittaa palmikoin kanssa sukkaa, kun eihän se edes erotu.

Sitten olen melkein tehnyt maissinkeltaiset isoveli-lapaset, mutta niistä tulikin liian lyhyet. Höh. Ja molempia vielä tein yhtäaikaa samalla pyöröpuikolla (oletteko huomanneet, että Novitan uusissa pyöröissä on mukavan joustava kaapeli, melkein kuin niissä kuuluisissa addeissa?), niin että molemmat on liian pienet. Ja niissä on vielä palmikoita, että olisi oikein hankala purkaa.

Kuvia varten pitäisi nousta, kaivaa kamera esiin ja yhdistellä se koneeseen, valita kuvat ja vielä odottaa että tämä lataa ne. Voitte arvata teenkö sitä.

Ja eikun anatomiaa lukemaan taas vaan! Heips!

torstai 28. elokuuta 2008

Sadepäivän ratoksi

Joopajoo. Edellisen kerran kirjoittelin vielä ihan kesällä, mutta nyt on selvästi kyllä syksy. Koulukin alkoi maanantaina. Täällä sataa kuin saavista kaataen ja on satanut jo monta tuntia. Aamulla en huomannut ottaa sateenvarjoa mukaan, kun näytti ihan kauniilta, joskin pilviseltä säältä. Kun pääsin (puolentoista tunnin päästä, jee!) koulusta, satoi. Siitä pitäen onkin sitten tullut vettä enemmän tai vähemmän. Yleensä enemmän silloin kun joku tulee tai menee, että varmasti kastuisi.

Viime kerralla piti myös laittaa kuva niistä varpaanlämmittimistä, mistä puhuin tässä joku kerta, mutta koska tällä saa laitettua vain viisi kuvaa kerrallaan, ne jotenkin unohtuivat. Enkä olisi ehkä jaksanutkaan enää odotella seuraavia kuvia. Tässä siis:


Pieni myssy ja tumput. Alpakkaa kaksinkertaisena, väri mahdollisimman lämmin, kun kuulin, että pienellä ei lämmönsäätely oikein toimi.

Tämän neulegraffitin bongasin myös Verkarannasta, mutta kuva jäi laittamatta viime kerralla:


Sain Kaisalta
vaaleanvihreää papeirnarua. Kaisa, kyllä osasit todella yllättää! Mitähän siitä saisi aikaan? Paperinaru on minulle aika vieras materiaali, mitä nyt Näpsässä joskus tehtiin - jotain?

Innostuin kehräämisestä viime viikolla ja pyörittelin sitten samantien värttinällä koko vyyhdin ja kertasinkin sen vielä. Tässä:


Eikö vain ole jännän näköistä? Möykkyjä ja kireää siimaa vuoronperään, mutta kertaus näköjään vähän tasoitti sitä. Joitakin kohtia voisi melkein luulla langaksi! Tämä olis helsinkiläiseltä ystävältä joululahjaksi saatua raakaa villaa. Sille ei ole tehty muuta kuin otettu pois lampaan yltä. Ei pesty, ei kammattu. Kehräsin karstojen puutteessa suoraan tupsuista ja hyvin luisti.

Kuva-arvoitus: mikä tämä on?

tiistai 19. elokuuta 2008

Keskiaikaa sateessa

Lautanauhan teko on aina vähän mystiikkaa. Ensin on vain tämä:



Sitten sitä vähän kutoo ja mahdollisesti jättää oleksimaan pariksi vuodeksi, koska kuvio on sittenkin aika tylsä ja sitäpaitsi väärän värinen. Tällä kertaa ei tarvinnut, kuvio on ihan hyvä ja värit ainoat mitä oli saatavilla, joten niistäkään ei voi valittaa. Ja sitten yhtäkkiä ruma ankanpoikanen kuoriutuu laudoistaan ja tulos onkin yllättävän hieno. Melkein aina.




Tämä on vähän lyhyt, mikä johtuu siitä että luontivaiheessa toinen pää oli kiinni ovenkahvassa (kiinteä objekti) ja toinen tuntemattoman pojan kädessä. En viitsinyt pyytää että menetkö vähän sinnepäin, metrin tai pari, että saan riittävän pitkän nauhan. Ei sen niin väliä, kun tämä olikin vain demotyö markkinoille.


Lauantaina oli niin sateista ettei kukaan viitsinyt tehdä oikein mitään, vaan eipä kyllä ollut yleisöäkään. Illalla ihailimme märkiä ritareita, joista yksi oli nainen. Hänellä oli kaunein ratsu, vaalea hiukan täplikäs pikkuinen hevonen (kuulemma kimono, minä kun en näistä mitään ymmärrä niin olkoon kimono).


Ystävän vauva sai haalarin, vihdoinkin. Kaunis siitä tuli minusta. Olen tyytyväisehkö. Vetoketjun olisi voinut ommella kiinni myös suoraan, tai niin ettei se kupruile, mutta hyvä se on noinkin.



Valokuvailin pihassa kukkasia.



Sitten bongasin tämän Verkarannasta. Kuka lie kiinnittänyt, ainakin se on kivan näköinen.


Sunnuntaina, kun ei satanut, markkinoilla oli kivaa. Väninna tuli käymään ja puhuttiin vanhoja ja uusia asioita, niinkuin aina. Melkein luulin jo myöhästyneeni tanssiesityksestä (siis omasta esityksestä tanssijana), mutta en sentään. Sen siitä saa kun elää niin keskiajalla ettei edes kelloa käytä. Markkinoilla pitäisikin olla joko iso kello näkyvällä paikalla tai sitten tuntivahti joka kiertäisi kuuluttamassa että kello on jo kolme, kohta alkaa tanssiesitys, turnajaiset meni jo!

Tua Metta

tiistai 12. elokuuta 2008

Pikku asusteita ja muuta mukavaa

Minulla on oma Lämmitä pikkuvarpaat -projekti. Ystäväni kysyi voisinko kutoa hänen vastasyntyneellensä myssyn ja tumput, ja oitis kävin ostamassa sitä ihanaa alpakkalankaa oikein lämpimänpunaisena (koska lämmin väri lämmittää ja kylmä jäähdyttää, ja vihreä rauhoittaa ja oranssi virkistää) (kai), ja kudoin melkein kokonaisen myssyn iltapäivän aikana. Sitten vasta mittailin teelmääni ja purin sen. Liian pieni. No, alpakkaa ei näytä haittaavan tällainen meno ollenkaan, niin että mennään nyt sitten eestaas vähän aikaa että löytyy sopiva koko.

Laittaisin kuvan jos jaksaisin nousta, kaivaa esiin kameran ja kutimen, säätää kameraa niin että se suostuu ottamaan kuvan tässä pimeydessä (syys, höh), laittaa kuvan koneelle ja sitten vielä odotella että tämä blogger jaksaisi ladata sen tänne. Eli en. Kuvitelkaa.

Lähetin kinnasneulan (ja toisenkin, mutta se nyt on sellainen rimpula tekele, heitä pois, Kaisa, jos et tee sillä mitään) Kerällä-blogin Kaisalle, ja heti kun olin sulkenut kuoren, muistin että minulla on kamera. Taas höh.

Ja sittenpä tuli mieleen, että olisi ehkä kiva jos Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla voisi myös myydä kiinnostuneille kinnasneulan. Kun kerran seuran teltalla käsitöitä näytetään ja ainakin yksi ystävä uhkasi ottaa kintaansa mukaan. Niin että voipa olla että huomenna jatkan sitäkin projektia ja väsään muutaman neulan, kun sitä omenapuutakin vielä on vaatimattomat pari oksaa.

lauantai 9. elokuuta 2008

Laiska olo

Viikon päästä on keskiaikamarkkinat. Pitäisi saada lainassa olevia pukuja sen verran takaisin, että olisi edes itselle vaatteet. Nyt on vain pari vanhaa, outoa tai keskeneräistä kotona. Ja kengät, niitäkin voisi taas miettiä välillä.

Tänään olin niin kovin reipas, että otin tähän viereeni tämän punaisen puvun (joka on siis vieläkin kesken). Siinä se on ollut hiukan syyttävän näköisenä kainalossa, tuijottanut vaativasti vuoroin minua ja ompelurasiaa, välillä myös kameraa. Olen kuin en huomaisikaan, ehkä se lannistuu ja menee takaisin nurkkaan.

Sentään jotain kudoin, kun tänään oli tavanomaisten bussimatkojen lisäksi kaksi lisää, yhtä pitkiä ja maalle. Kävin katsomassa ystävän pajaa ja päätin matkalla, etten välitä enää niistä ruskeakirjavien sukkien palmikoista, kun eivät kerran kuitenkaan näy (kuvassa). Niin sitten kudoin vaan, yritin sentään samanpituiset tehdä niistä, mutta sekin on vähän arvuuttelua, koska kerrosten laskeminen on niin tylsää. Nyt olen kantapäässä ja toisen päättelisin, jos olisi neula. Tässä. Nyt. Mutta eipä vaan ole.

Ja muuten, jatkoin myös niitä punaruskeita tekeleitä, mutta purin melkein sen minkä kudoinkin, ja taas on tekemistä! Jännää...

perjantai 8. elokuuta 2008

Kesä

No nythän on niin, että olen kutonut kaikkea muuta paitsi sitä villapaitaa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että siitä tulee sittenkin vähän kittana, enkä ole ihan varma kittanapaidan hienoudesta. Voihan tietysti olla että juuri se olisi viimeinen silaus uudelle syyspuvustolleni (anteeksi mille?), mutta taidanpa silti vähän purkaista sitä ja jatkaa ihan pikkuisen pidemmälle ennen hihoja. Ylhäältä alaspäin kutomisessa on se hyvä puoli, ettei tarvitse ensin laskeskella silmukkamäärää ja leveyttä ja sitten purkaa kolmea kertaa kun on niin onnettoman huono siinä laskemisessa. Vaan voi alkaa kutoa kaulusta heti suorilta ja purkaa sen vain kaksi kertaa, koska siinä sittenkin oli vähän liian vähän silmukoita (ai vähän, kun kaikki luulivat vauvan paidaksi). On vähemmän purkamista ja siis harmittaa vähemmän. On se vaan niin kätevää!

Niistä muista mitä olen tehnyt, tulee tässä pieni katsaus.

Näitä


olen jatkanut tässä pikkuhiljaa, viimeksi tänään. Sitten loppui lanka täysin varoittamatta, bussissa. Jatkoa seuraa kunhan löydän sopivan korvauslangan. Toivottavasti ennen syyspakkasia sentään.

Kaustiselle lähdettiin oikein urakalla tänä vuonna. Ei riittänyt yksi lähtö, vaan kahdesti piti, mutta sentään eri reittejä. Ensin haettiin pari tyttöä mukaan ja päästiin melkein tunnin matkan päähän ja toisella kertaa sitten jo Pohjanmaan kautta Kaustiselle. Ensimmäisellä kerralla unohtui teltta.

Matkalla oli siis hyvin aikaa kutoa näitä



ja ensimmäinen sukka pääsikin yli puolenvälin. Sittemmin into on hiipunut ja toinen sukka jumittui siihen, kun huomasin tehneeni jotakin hullusti. Siinä siis on palmikoita, vaikka ne erottuvat kyllä omituisen huonosti. Vaikka lanka on tummahkoa ja raidoittuvaa ja kuviot vain yhden silmukan palmikoita sinne tänne. Pitäisihän niitten nyt näkyä.

Sitten kudoin uudesta Syksy-langasta polvisukat, jotka jäivät ystävän jalkaan. Toivottavasti tulevat käyttöön! Kaikki kävi niin äkkiä, etteivät ehtineet edes kuvaan.

Seuraavaksi piti tietysti hävittää polvisukista jäänyt nyssäkkä, ja siskonen tarvitsee aina sukkia. Kuulemma. Tai siis ei suostu ottamaan vastaan paljon mitään kudottua, niin että kun kerran sukkia saa kutoa...


Välillä kävin torilla



ja kissoja rakastava ystäväni S kävi Italiassa, ja toi sieltä minulle ihanaa silkkilankaa! Oikeaa silkkiä! Se on niin taivaallisen sileää ja ihanaa, etten varmaan raaski tehdä sillä mitään. Se kävisi kyllä keskiaikapuvun kirjailemiseen...


Tämmöinen otus löytyi Hervannasta, kun olimme viettämässä iltaa käsitöiden merkeissä. Se halusi tulla mukaan, joten mikäs siinä auttoi, taskuun vaan!

Ihan tänään osui tämmöinen käteeni


ja minähän kudon. Hauskaa on! Tässä on pieniä palmikoita ja sitten jonkinlaista feather-and-fan -kuviota tai jotain, ja peukalokiila, eli sillä on selvästi Suunnitelma. Katsotaan...
No, sittenhän kävi niin, että tämä tuli vastaan kun olin turkoosin ystäväni kanssa lankakaupassa (sattuuhan sitä...), ja kävin sitten vielä illemmalla hakemassa sen pois sieltä hytisemästä. Hanskathan siinä, näettekös.


Mutta onneksi on hyvää seuraa

Juu, siskonen, Herr Bond se siellä synkistelee keskellä. Näitä elokuvanautintoja ynnä muita mitä hyllystä löytyy (siis Kate&Leopold ynnä lainassa ystävältä olevat Potterit), tarjoan kaikille halukkaille kyllä, kunhan viitsitte nähdä sen vaivan, että tulette koko pitkän ja vaivalloisen matkan tänne, tahi tarjoatte omasta puolestanne katselupaikan. K&L onkin jo luvattu täti turkoosille sunnuntaiksi, kas hän kuuluu niihin harvoihin jotka viitsivät tuon matkan taittaa. Tervetuloa vain!

Tähän päätämme tämänkertaisen katsauksemme kesän neulemaailmaan, ynnä myös ompelu-.

Hauskaa hauskaa!

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Löytö

Eilen olin ihan viattomasti lähetyskirppiksellä (penkomassa lankalaatikoita), kun yhtäkkiä eteeni ja sitämyöten käteeni ilmestyi pussillinen aivan ihanan vihreää lankaa. Pakkohan sitä oli sitten lähemminkin tarkastella. Viisi kerää á 50 g ja yhden kerän loppupuolisko, eli yhteensä liki 300 g lankaa. Materiaali melkein kokonaan teko-, mutta sentään viidesosa villaa. Puikot 3-4, eli 5 (koska lankaa on niin vähän, pitää kutoa harvempaa että se riittää pidemmälle...). Ja sen nimi on Pelimanni! Pakkohan se oli viedä parempaan kotiin.

Aloitin het illalla kotona - mallitilkusta, hyvänen aika, aivan poikkeuksellista, mutta oli pakko vähän selvittää puikkokokoa oikeasti, ja kuinka paljoon lanka riittäisi - villapaidan lähtövalmistelut. Ei se vajaa 300 g ole kovin paljon, mutta muita lankoja on kotona sitäkin enemmän ja yhdistely on päivän sana. Tänä aamuna bussissa kudoin jo kaula-aukkoa täyttä päätä.

Kuvia sitten kun, nyt olen töissä (kröhöm) ja ilman kameraa.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Härkäparissa

Harvoinpa näkee niin komeasti härkäparissa tanssittavan kuin kansantanssitapahtumissa. Katselin parinakin iltana tansseissa poikaa, joka kävi ilmeisesti oman tanhuryhmänsä pojat läpi. Hyvin meni hambot ja sottiisit, polskat ja valssit. Ja se siinä on hienointa, että kukaan ei edes tuijota (paitsi minä vähän kun oli niin hyvän näköistä, ja tuijotin toki monia muitakin hyvän näköisiä pareja).

Pyöräilin yhtenä iltana kotiin, kun bussia ei mennyt sopivasti (olivat melkein tunnin myöhässä, huh) ja pyörä sattui olemaan kaverin pihamaalla. Sattui, koska olin sen sinne ajanut edellisenä päivänä. Niin katselin siinä samalla maisemia ja taivasta, kun ei oikein ollut muutakaan millä itseänsä viihdyttää. Lähdin melkein pimeimmällä hetkellä ja olin kotona vähän ennen neljää, jolloin aurinko jo alkoi nousta ja linnut karjuivat pusikoissa kuin hullut. Eipä se pimeinkään yönsilmä kovin pussimusta ollut, ennemminkin sitä hämäränkähmää...

Otin valokuvan todisteeksi:




Tässä on myös vihdoinkin niistä pottertumpuista kuva.




Kauhea. Kuvanottamishetkellä tumput olivat olleet käytössä jo talven, niillä oli ajettu pyörällä, varmaan pyöritelty lumipalloja sensellaista, ja oli (muka) kauhea kiire, eikä kukaan huomannut suoria niitä edes vähän. Seli seli. Oikeastihan ne ovat juuri tuollaiset, kädessä nuhjaantuneet ja pyöränsarven ympärille rullautuneet. Neulelehtien kuvissa vain esitellään juuri puikoilta tulleita, pingotettuja ja kevyesti höyrytettyjä teelmiä.


Sitten tein niitä hanskoja kevätpuolella ison kasan. Tässä on yhdet, joita olen kirjoskellut silloin tällöin ystävän luona käydessäni. Hänellä on korillinen kasvivärjättyjä lankoja, kunnollista villaa, joilla on hyvä kirjailla kansanperinnekuvioita ynnä sitä sun tätä.







Tässäpä tätä.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Tanhusta

Ihmisen suurin riemu on huutaa yhdessä, sanoi lääkäri Sinuhe jo kauan sitten. Huomenna alkaa taas Pispalan Sottiisi, jossa suurin riemu on tanssia! Kansantanssi (ja etenkin se musiikki) on riemastuttavaa, liikuttavaa, tanssittavaa. Ei nyt kestä, ei nyt kestä jalat paikallaan. Parhaiden ohjelmien aikana olen töissä, mutta onhan sitä ohjelmaa keskiviikkoiltapäivästä sunnuntaille, notta enköhän vain ehdi jotain nähdäkin. Tietysti meidän työvuoromme ovat juuri perjantai- ja lauantai-illat noin kuudesta puoleenyöhön. Kukaan muu ei ole niitä vuoroja huolinut. En silti valita, jos sillä työllä saan sottiisipassin, vapaalipun moneen konserttiin ja tapahtumaan. Sitäpaitsi meitä on monta kivaa töissä samaan aikaan.

Kansantanssi on halveksittua, kumma kyllä. Miten tanssista, joka oli pitkään kiellettyä, nuorison erityishuvia, hauskinta mitä oli, ja ainoita tilaisuuksia tavata vastakkaista sukupuolta, on voinut tulla tylsää? TYLSÄÄ?! Ei mitenkään voi, minusta. Ja miksi ihmeessä lasten laululeikit, kuten Lintu lensi oksalle, katsotaan nykyään tanhuksi? Tanhua on karjalaiset improvisaatiot, kuten ripaska ja maanitus, ja länsisuomalainen hääperinne menuetti ja polska. Hoppavalssi, sottiisi ja polkka. Pampulahousuihin en ole (vielä) törmännyt kansallispuvuissa, mutta muunmuassa Johanneksen miehenpuvussa on nauhalla sidotut polvihousut.

Mistä tulikin mieleeni, että minulla on Pirkanmaan puvun hamekangas, josta pitäisi tehdä hame. Ja jotain muuta, koska kangas lie vähän yli 150 cm leveää, ja hameen pituus on vain metrin verran. Tällä kertaa.

Tanhusta piti sanomani vielä, että ennen kuin väitätte sitä tylsäksi, kokeilkaa. Yökatrilli (=huutokatrilli yöllä, eli joku seisoo keskellä tanssijoita ja huutaa aina seuraavan vuoron katrillissa) on hyvä hetki aloittaa. Hiki siinä tulee ja kaksi tuntia menee kuin siivillä, ja äkkiä onkin jo aika kiittää soittajia ja tanssia viimeinen valssi (kaksi valssia, koska ne soitetaan pareittain).

Olen tänään sekava. Olkoon. Itselleni tätä kirjoitan ja kellekäs minä muille.


Täältä tähän,

Metta

lauantai 3. toukokuuta 2008

Kesäistä

Että olenkin tylsä, mutta on ilmoja pidellyt! Tänään istuimme ystävän pihassa pitkän aikaa juomassa teetä - ja vähän jäätelöä oli osallisena myös. Enkä edes palanut, koska ystävä oli fiksu(mpi kuin minä) ja tarjosi aurinkorasvaa, eikä mitään tavallista suojakertoimella 5-15 vaan 25. Se tuntui olevan tänään ihan riittävästi, ainakin puolivarjossa. Vahvin rasva mitä minulta löytyy on kai 60. Se riittää keskikesälläkin. Juu, minä palan melko nopeasti.

Siskonen lähetti Kiinasta viestiä, että hauskaa on. Oli kuulemma kauppakeskus tyhjennetty heitä varten! Ja kaikki on kovasti vieraan oloista. Muistaakseni tulevat ensi tiistaina takaisin. Kameran saan silti kai vasta kesäkuulla kun taas tavataan, joten kuvia tulee sitten.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Kookosjäätelöä ja keskiaikaa

Tänä aamuna oli kaunista eikä kiire mihinkään. Olisin ehkä ottanut valokuvan (vaikka siitä ei rauhaa näekään), mutta kamera lähti käymään Kiinassa ja tulee kesäkuussa. Siispä keskiaikavaatteet päälle ja terassille aamiaiselle. Kanssa-asujain tuli seuraksi.

Kuumaa jasmiiniteetä, karjalanpiirakoita munavoilla, aurinkoa ja hiljaisuus. Nauttii hän.

Eilen sain toteutettua yhden vanhan inspiraation eli kookosjäätelön. Vispasin kevyesti kaksi keltuaista ja purkin kookosmaitoa, ½ dl sokeria ja teelusikallisen vaniljasokeria (sitä kunnollista missä on mustia pilkkuja). Jäätelökone hoiti sekoittamisen. Nam!

Ystäville tiedoksi: kaikkia aineksia on vieläkin kaapissa ja jäätelö valmistuu silmänräpäyksessä eli siinä ajassa mikä teiltä kuluu päästä tänne.

Viime viikonloppuna poimin mustaherukkapensaista kaikki pyöreät silmut pois. Niissä on joku loinen sisällä, näin olen kuullut, vaikka ei se silminnähtävä ole. Siitä tulee käsiin ihana tuoksu. Tänään kävin vielä katselemassa ja olihan siellä vielä muutama, nyt jo oikein turvonnut pyöryläinen silmu. Terveissä silmuissa näkyy jo lehdet. Kevät!

Se sama punainen keskiaikamekko joka on ollut tekeillä jo - helmikuusta? on tuossa vieläkin, silmäin alla kyllä, mutta kesken. Ensi kuussa on tapahtuma, johon haluaisin sen mukaan kun pitää oikein esiintyäkin. Saapa nähdä. Huh, siihenhän on enää kolme viikkoa!


Täältä tähän,

Metta

Vielä...

Sille joka tunnistaa itsensä:

Kauhean paljon onnea!


T: Metta

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Kevät!

Viime viikolla talvi oli niin vielä tulossa ja nyt on ihan selvä kevät, tänäänkin oli yli 10 astetta kaupungin lämpömittareissa.

Kävin kuvaamassa pihalla ja olihan siellä jo nähtävää. Viime syksynä laitoin taas uusia tulppaaneitakin maahan mutta arvatkaa vaan muistanko enää mistä niitä pitäisi odottaa pintaan! Jännitys on puoli odotusta tai jotain.

Tässä on kuitenkin lumikelloja, kukkivatkin jo:


Tässä on lemmikkini kivennuoliainen:



Narsissit on pelastettu roskiksesta joskus muinoin, mutta joka vuosi ne on kukkineet meillä (no ei nyt ihan vielä!):


Ja pikkuinen sinivuokon nuppunen:

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Sekalaisia

Kävin saattamassa ystävät bussille ja jäin katsomaan kun vesi jäätyy. Tiellä oli lammikko joka oli auringon laskiessa juuri saanut vähän riitettä pintaansa ja ihmettelin pitkään kuinka jää valtasi alaa. Kaunista ja hypnoottista.

Koiranulkoiluttajat kyllä taisivat ihmetellä kun kykin lätäkön äärellä.








Värjäsin viime kesänä ystävän kanssa lankoja sillä kuuluisalla juomajauheella. Tässä on muutama värjäyserä, jossa vyyhdit olivat liian pitkiä keriä yksin. Onneksi saa apua kun pyytää hän.


Näitä on aika vähän, mutta ehkä tumppuihin sopivasti. Sitä ajatellen kerin aina kaksi suunnilleen samankokoista kerää (no joo, alussa meni vähän vinksalleen ja myöhemmin kerintäkireys vaihteli kovasti, mutta noin suunnilleen). Värit on ehkä oudot mutta outo on kutojakin, niin että sehän sopii.


Lentokoneessa suljettu pullo on muuten maan pinnalla tämän näköinen:



On vähän paine-eroa.


Tällaista tämä elämä on täälläpäin. Mitenkäs teillä?



keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Matkustaneena

Olin pääsiäisen ulkomailla Saksassa leikkimässä keskiaikaa (EN larppaamassa, sehän nyt on ihan eri asia). Saksalaisia tapahtumassa oli ehkä puolet koko määrästä, suomalaisia varmaan viidennes ja loput taisi olla brittejä ja jenkkejä. Suomen keskiaikatapahtumat ovat yleensä täynnä suomalaisia, ja olikin hauska tavata montaa eri kansalaisuutta edustavia keskiaikaharrastajia, ihmisiä joita kiinnostavat samat asiat kuin minua.

Punainen villamekko ei päässyt mukaan kun ajattelin että tanssiessa tulee kuitenkin kuuma, ja painaahan se nyt matkalaukussakin, otin siis mukaan vain pellavaisia alusmekkoja ja helvetinikkunamekon (puuvillaa, mutta käy pellavasta - melkein). Ja sitten lähtöpäivänä nitkautin nilkkani niin että se oli koko viikonlopun kipeä. Ei se sentään tanssimista estänyt kokonaan, mutta istuskelin kuitenkin aika paljon tekemässä käsitöitä ja palelin. Kun ei se villamekko ollut mukana. Höh. Eikä kamerakaan tullut mukaan. Kaiken kaikkiaan omituisesti pakattu, kuka lie tehnyt.

Hauskaa oli kuitenkin, opimme uusia tansseja ja saimme sekä ystäviä että kutsuja tapahtumiin Pennsylvaniaa myöten. Ja tietysti ideoita uusiin pukuihin, sehän on tapahtumissa parasta...

Valmiiksi on sitten viime näkemän tullut pipo, joka oli matkakutomisena (tarpeeseen tuli, sillä Saksassa satoi vettä, räntää, lunta ja rakeita), lautanauha (joka olikin ollut kesken kesästä 2005 kun olin Ruotsissa kesätöissä ja loin loimen: kansainvälinen nauha, tehty kolmessa maassa) ja kolmannet vaippahousut (kovin riittoisaa hahtuvaa, taidan tehdä lopusta tumppuja).

Niin, niitä kuvia piti...

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Välillä keskiaikaa

Viikonloppuna oli ystävä kylässä (se on aina hauskaa!) ja leikkasimme ja ompelimme keskiaikapukuja. Ensin piti tietysti päättää minkälainen puvusta tulee (sanovat, itse yleensä vaan leikkelen ja kursin kokoon; aina niistä on jotain tullut), ja sepä olikin yllättävän vaikeaa! Selasin jo (melkein) koko internetinkin läpi löytämättä sitä mitä etsin. Harmi vaan että en tiennyt mitä tarkalleen etsin, tai muuten tekeminen olisikin ollut helppoa, tiesin vain että tunnen sen heti kun näen sen.

Eihän siitä sitten mitään tullut lopultakaan. Omasta päästä se oli taas revittävä. Siispä minulle on valmistumassa punainen mekko mallia Munmuotonen. Se on jokseenkin tomaatinpunaista vähän huopamaista villakangasta ja siihen tulee lyhyet hihat ja eteen tinanapit. Nätti!

Olen kutonut turkoosista hahtuvasta kahdet vaippahousut yhdelle tulevalle käyttäjälle. Housut ovat keskenään erikokoiset, varmuuden vuoksi tai vahingossa. Kuvia tulee sitten kun niitä on otettu. Ehkä. Hienot tuli, vaikka silmukkamäärät, kerrosluvut ja lopulta myös mallit on kaiveltu oman yläpään arkistosta. Hyvä kehua kun ei ole niitä kuvia... Tämä ystävä jonka sisällä tuleva käyttäjä vielä majailee, ei ole se sama joka aina tulee turkoosista mieleen, mutta voimakkaiden värien ystävä kumminkin.

Arvaatteko mitä? Siskonen oli täällä viime viikolla tumput mukanaan enkä silti kuvannut niitä. Tästähän alkaa tulla tapa.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Kartta

Näissä maissa olen käynyt:




create your personalized map of europe
or check out our Barcelona travel guide

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Se on loppu nyt

Siis hanskojen kutominen, tältä erää ainakin. Noin kuudennet olivat sitten minulle sopivat ja niitä tehdessäni kyllästyin viimein koko hommaan: kudo puolikas tumppua ja viisi peukaloa ja samma på svenska, aina uudelleen. Kauan sitä jaksoin tehdäkin. Viimeiset ovat kuitenkin tässä (äh, yleensä kai otetaan kuva ennen kuin sitä esitellään yleisölle, eli tulee joskus).

Vihreää taas... Kudottu niillä samoilla 2,5-millisillä bambupuikoilla Helsingissä ja Espoossa. Lanka on kai Esiton jotain ihanaa villaista.


Sen sijaan kuvasin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa (höh, tähän aikaan tietysti vain kasvihuoneissa) sitä ynnä tätä:



Lumpeenlehdet kasvavat suotuisissa oloissa valtaviksi



Tästä kuvasta tulee mieleen ystäväni joka rakastaa turkoosia.



En muista mikä tämä on, mutta valoa vasten se oli niin kaunis että kuvasin.

Kuvasin paljon muutakin, mutta tämä lataa kuvia niin hitaasti etten jaksa odottaa. Tulkaa nykimään hihasta jos haluatte nähdä lisää...


Meillä on tänään oikein sunnuntaipäivällinen: Pihvejä ja perunamuusia, ja joku suunnitteli jälkiruokaakin! Nam.


Täältä tähän,
Metta