sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Tohtori, onko tämä vakavaa?

Tässä on nyt ollut kaikenlaista... en ole ehtinyt kirjoitella ylimääräistä. Nytkin kai olisi parempi olla tekemässä koulutehtäviä, mutta ei, hän irkkaa ja kirjoittaa blogia :D.

Mutta se vakava, katselin tässä päivänä muutamana Kettu-ystäväni kanssa kaupan lankavalikoimia ja totesin järkytyksekseni, että kevään uusista väreistä silmääni kummasti miellytti mambon uusi pinkki (siis todella voimakkaan pinkki!) ja se todella kirjava (kelta-puna-vihreä-sininen) pätkävärjätty isoveli (vai 7veljestä? en muista, en katsonut vyötettä). Mitä minulle on tapahtumassa? Toki elämässä on nyt muitakin suuria muutoksia, mutta on tämä todella kummallinen sivuvaikutus!

Muutoksista puheenollen, aloitin viime syksynä irkkutanssin. Nyt katselin kevään lukujärjestystä sillä silmällä ja totesin että pääsen tasan 13.3. ja 27.3. tunnille, siis viime viikon tunnin jälkeen. Plääh. Siinä meni hyvä harrastus. Se alkoi viime tunnilla olla todella jännää, kun nyt keväällä alkoi jigin opettelu. Jig sopii selvästi minun rytmitajulleni paremmin kuin reel, jota opettelimme syksyllä. Reelissä piti aina muistaa hypätä ensin, jigissä astutaan ja hypätään eikä sen kanssa ole mitään ongelmia.

Langan kanssa olen ehtinyt sen verran tusata, että ystävälle menevistä villasukista toinen on valmis, ja toisesta puuttuu viitisen senttiä. Kuvia ei ole, kuka sitä nyt puolivalmista esittelee?

Seuraavat sukat on jo suunnitteilla. Mallin pitäisi olla niin helppo että viitsii aamubussissa puolinukuksissa kutoa ja kuitenkin niistä pitäisi tulla niin hienot että kehtaa antaa pois. En ehkä silti anna niitä pois, voihan sitä itsellekin kaunista kutoa. Siispä kaunista lankaa ja sileää neuletta, sillähän se onnistuu!

Oikeasti suunnittelin kyllä polvisukkia vikkelikuviolla tai komeita palmikoita. Katsotaan nyt.


No, tässäpä tämä. Koulu vie aikaa käsitöiltä eikä bussissa ehdi määräänsä enempää kutoa.

perjantai 18. tammikuuta 2008

Heh

Onpas tänä vuonna kurjaa otsikoista päätellen...

torstai 17. tammikuuta 2008

Ankeaa

Olen kipeä. Outoa kuinka paljon vilustuminen vaikuttaa arkielämään. Eihän se nyt hirveästi haittaa jos täytyy niistää koko ajan tai jos ei pysty hengittämään nenän kautta ollenkaan, mutta kun pää ei toimi, lihaksia särkee ja nukkumaankaan ei pysty, on kovin vaikea olla.

En halua olla kipeä, haluan jaksaa kävellä kouluun, haluan mennä tanssitunnille!

Jos menen kouluun (tai töihin), on niin kurja olo että tekee mieli lähteä kotiin kun ei meinaa jaksaa seistä. Jos jään kotiin, on syyllinen olo: en ole niin kipeä, jaksaisin ihan hyvin istua luennolla tai osallistua keskusteluun. En jaksa. Oikeasti. Mutta en usko sitä ikinä.

Näin sekavaa tekstiäkin tuotan tässä tilassa, itsesensuurikin on pois päältä, vaikka se yleensä on kovin tiukka. En kai mää ny niin kipee oo...

Ei kuvia tänään, en jaksa hakea kameraa vaikka valmistakin olisi.

sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Muutama valmistunut

Olen ollut aika ahkera viime aikoina ja vanhojakin töitä on valmistunut, ajatella! Tänä aamuna sain valmiiksi tumput, jotka ovat olleet tekeillä noin elokuusta asti. Ne ovat kohta jo junassa matkalla siskosen kotiin pohjoiseen, enkä tietysti muistanut ottaa niistä kuvaa niin kauan kuin olivat saamatteilla, notta joudutte tyytymään kuvitteluun. Siskonen ei kuitenkaan muista ottaa niitä mukaan tullessaan taas, saati että kuvaisi niitä itse, mikä vaiva ja rasitus!

Tumput ovat harrypotter-raidalliset eli kahta punaista ja välissä kapeat keltaiset raidat. Rohkelikolla tosin taitaa oikeasti olla tylsästi vain yhtä punaista, mutta tästä väriyhdistelmästä tulee elävästi kuitenkin mieleen ne elokuvat.

Olen tässä välissä kutonut 2,5 mm puikoilla sitä sun tätä, ja nyt 3,5 mm tuntui kovasti paksulta. Niin ne kädet tottuu.

Sitä sun tätä tarkoittaa tällä kertaa mustapunaisia vironvillaisia sukkia ystävälle 2,5-millisillä sormikaspuikoilla. Aloitin varpaista, koska muuten jumiudun aina toisen sukan kantapäähän, ja kudon molempia yhtäaikaa, samasta syystä. Koska minulla on kuitenkin vain yhdet puikot (metallisia kyllä löytyisi mutta en enää oikein "osaa" kutoa niillä), joudun lepuuttamaan aina toisen sukan silmukoita toisilla puikoilla. Kai voisin käydä ostamassa toisetkin...

Toinen vihdoinkin valmistunut työ on pyöreä villatakki.

Siitä tuli hieno, parempi kuin uskalsin toivoakaan. Joku ei ole vieläkään pingottanut sitä, että reunat eivät kihartuisi ja keskikohta ei pullistuisi kummallisesti, mutta olen silti pitänyt sitä ja todennut sen mukavaksi päällä. Ja lämmin se on, raakaa lampaanvillaa, rasvatkin tallella osittain.Hiha, ihanat raidat ja vähän muhkurainen saumakohta

Villasta tulikin mieleen: sain lahjaksi ystävältä M, joka opiskelee biologiaa, täysin käsittelemätöntä villaa, siis suoraan lampaasta!

Ystävä oli itse kirjaillut pussinkin

Pesin jo osan siitä ja ajattelin kammata sitä kun se kuitenkin vanui pikkuisen pesussa, mutta eipä onnistu. Ei tavallisella muovisella kammalla saa mitään aikaan. Kokeilen metallikammalla jos saan lainaan jostakin.

Siinä on suomenlammasta ja tavallista, mustaa, ruskeaa ja valkoista, kiharaa ja suoraa ja osa on karitsasta, vielä ihan pehmeää ja puhdasta. Sitä voisinkin kokeilla kehrätä pesemättä. Kehräämisen harjoittelu kuuluu kyllä suunnitelmiin, tällä hetkellä osaan kyllä tehdä hienoa lankaa hahtuvasta (höm, ei taitaisi riittää keskiajalla), mutta muuten tulee väkisin aika paksua tai möykkyistä. Rukilla tulisi vähän parempaa, mutta sitäpä minulla ei ole. No, onhan hyvä olla suunnitelmia...


Sitä odotellessa,

Metta

torstai 3. tammikuuta 2008

Tuska

Miten voi yhtä villatakin hihaa kutoa niin kauan? Aloitin sen jo joskus viime vuonna ja se on vieläkin kesken...