Löytö

Eilen olin ihan viattomasti lähetyskirppiksellä (penkomassa lankalaatikoita), kun yhtäkkiä eteeni ja sitämyöten käteeni ilmestyi pussillinen aivan ihanan vihreää lankaa. Pakkohan sitä oli sitten lähemminkin tarkastella. Viisi kerää á 50 g ja yhden kerän loppupuolisko, eli yhteensä liki 300 g lankaa. Materiaali melkein kokonaan teko-, mutta sentään viidesosa villaa. Puikot 3-4, eli 5 (koska lankaa on niin vähän, pitää kutoa harvempaa että se riittää pidemmälle...). Ja sen nimi on Pelimanni! Pakkohan se oli viedä parempaan kotiin.

Aloitin het illalla kotona - mallitilkusta, hyvänen aika, aivan poikkeuksellista, mutta oli pakko vähän selvittää puikkokokoa oikeasti, ja kuinka paljoon lanka riittäisi - villapaidan lähtövalmistelut. Ei se vajaa 300 g ole kovin paljon, mutta muita lankoja on kotona sitäkin enemmän ja yhdistely on päivän sana. Tänä aamuna bussissa kudoin jo kaula-aukkoa täyttä päätä.

Kuvia sitten kun, nyt olen töissä (kröhöm) ja ilman kameraa.

Härkäparissa

Harvoinpa näkee niin komeasti härkäparissa tanssittavan kuin kansantanssitapahtumissa. Katselin parinakin iltana tansseissa poikaa, joka kävi ilmeisesti oman tanhuryhmänsä pojat läpi. Hyvin meni hambot ja sottiisit, polskat ja valssit. Ja se siinä on hienointa, että kukaan ei edes tuijota (paitsi minä vähän kun oli niin hyvän näköistä, ja tuijotin toki monia muitakin hyvän näköisiä pareja).

Pyöräilin yhtenä iltana kotiin, kun bussia ei mennyt sopivasti (olivat melkein tunnin myöhässä, huh) ja pyörä sattui olemaan kaverin pihamaalla. Sattui, koska olin sen sinne ajanut edellisenä päivänä. Niin katselin siinä samalla maisemia ja taivasta, kun ei oikein ollut muutakaan millä itseänsä viihdyttää. Lähdin melkein pimeimmällä hetkellä ja olin kotona vähän ennen neljää, jolloin aurinko jo alkoi nousta ja linnut karjuivat pusikoissa kuin hullut. Eipä se pimeinkään yönsilmä kovin pussimusta ollut, ennemminkin sitä hämäränkähmää...

Otin valokuvan todisteeksi:




Tässä on myös vihdoinkin niistä pottertumpuista kuva.




Kauhea. Kuvanottamishetkellä tumput olivat olleet käytössä jo talven, niillä oli ajettu pyörällä, varmaan pyöritelty lumipalloja sensellaista, ja oli (muka) kauhea kiire, eikä kukaan huomannut suoria niitä edes vähän. Seli seli. Oikeastihan ne ovat juuri tuollaiset, kädessä nuhjaantuneet ja pyöränsarven ympärille rullautuneet. Neulelehtien kuvissa vain esitellään juuri puikoilta tulleita, pingotettuja ja kevyesti höyrytettyjä teelmiä.


Sitten tein niitä hanskoja kevätpuolella ison kasan. Tässä on yhdet, joita olen kirjoskellut silloin tällöin ystävän luona käydessäni. Hänellä on korillinen kasvivärjättyjä lankoja, kunnollista villaa, joilla on hyvä kirjailla kansanperinnekuvioita ynnä sitä sun tätä.







Tässäpä tätä.

Tanhusta

Ihmisen suurin riemu on huutaa yhdessä, sanoi lääkäri Sinuhe jo kauan sitten. Huomenna alkaa taas Pispalan Sottiisi, jossa suurin riemu on tanssia! Kansantanssi (ja etenkin se musiikki) on riemastuttavaa, liikuttavaa, tanssittavaa. Ei nyt kestä, ei nyt kestä jalat paikallaan. Parhaiden ohjelmien aikana olen töissä, mutta onhan sitä ohjelmaa keskiviikkoiltapäivästä sunnuntaille, notta enköhän vain ehdi jotain nähdäkin. Tietysti meidän työvuoromme ovat juuri perjantai- ja lauantai-illat noin kuudesta puoleenyöhön. Kukaan muu ei ole niitä vuoroja huolinut. En silti valita, jos sillä työllä saan sottiisipassin, vapaalipun moneen konserttiin ja tapahtumaan. Sitäpaitsi meitä on monta kivaa töissä samaan aikaan.

Kansantanssi on halveksittua, kumma kyllä. Miten tanssista, joka oli pitkään kiellettyä, nuorison erityishuvia, hauskinta mitä oli, ja ainoita tilaisuuksia tavata vastakkaista sukupuolta, on voinut tulla tylsää? TYLSÄÄ?! Ei mitenkään voi, minusta. Ja miksi ihmeessä lasten laululeikit, kuten Lintu lensi oksalle, katsotaan nykyään tanhuksi? Tanhua on karjalaiset improvisaatiot, kuten ripaska ja maanitus, ja länsisuomalainen hääperinne menuetti ja polska. Hoppavalssi, sottiisi ja polkka. Pampulahousuihin en ole (vielä) törmännyt kansallispuvuissa, mutta muunmuassa Johanneksen miehenpuvussa on nauhalla sidotut polvihousut.

Mistä tulikin mieleeni, että minulla on Pirkanmaan puvun hamekangas, josta pitäisi tehdä hame. Ja jotain muuta, koska kangas lie vähän yli 150 cm leveää, ja hameen pituus on vain metrin verran. Tällä kertaa.

Tanhusta piti sanomani vielä, että ennen kuin väitätte sitä tylsäksi, kokeilkaa. Yökatrilli (=huutokatrilli yöllä, eli joku seisoo keskellä tanssijoita ja huutaa aina seuraavan vuoron katrillissa) on hyvä hetki aloittaa. Hiki siinä tulee ja kaksi tuntia menee kuin siivillä, ja äkkiä onkin jo aika kiittää soittajia ja tanssia viimeinen valssi (kaksi valssia, koska ne soitetaan pareittain).

Olen tänään sekava. Olkoon. Itselleni tätä kirjoitan ja kellekäs minä muille.


Täältä tähän,

Metta