Olen itse kirjoittanut sen nelivuotiaana mummolleni, enkä tiennyt siitä enää mitään ennen kuin nyt sain sen takaisin. Kirje kuuluu näin: MAMMU KIITOS TAKISTA TAKKI OLI HYVÄ HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ JA KEVÄTTÄ TOIVOO [METTA]
Valitettavasti siskonen oli sitten päässyt kirjeen kimppuun ennen kuin sitä oli ehditty lähettää, joten lopputulos on vähän suttuinen. Tämän kirjeen kirjoittamisen aikaan (siinä on päivämäärä, huom!) olen tosiaan ollut neljä ja puoli, ja siskonen juuri täyttämässä kaksi, niin että ei voine odottaa mitään suurta niin pieneltä ihmiseltä. Olen jalosti suostunut kuitenkin toistamaan kirjalliset saavutukseni, joskin vähän tiivistetymmässä muodossa Valitettavasti hyydyin vähän ennen allekirjoitusta joten toinen kirje on vähän lyhyempi: MAMMU KIITOS TAKISTA TAKISTA TAKKI OLI HYVÄ (Huomatkaa kuinka sanan "takista" toistolla on korostettu lahjan arvoa sekä myös leikitelty erikokoisilla kirjaimilla.)
Minusta tämä on kerta kaikkiaan hilpeä kiitoskirje!
Olen allekirjoituksen sijaan allepiirtänyt tikku-ukon kuvaamaan joko lahjan antajaa tai tyytyväistä uuden takin omistajaa. Kuvasta näkee, kuinka kädet eivät takista huolimatta ole olleet olennainen asia ihmisen rakenteessa siinä kehitysvaiheessa.
Huomatkaa enimmäkseen oikeinpäin olevat kirjaimet! Sittemmin vaikeaksi on osoittautunut muun muassa S ja N, joiden sijoittelu paperille on välillä ollut vähintään mielenkiintoista. F ja E on olleet niin kokonaisvaltaisia elämyksiä, ettei poikkiviivojen piirtely useinkaan ole loppunut niihin tavallisiin kahteen tai kolmeen, vaan niitä on käytetty vapaalla kädellä koko matkalta, usein toistakymmentä. Ei meillä nuukailla!
Tässä on kuva viimeisimmistä saavutuksistani sukankudonnan alalla ynnä lapaset kesän värjäysreissulta (kovin kapeat on ne).
Kuvausalustana uskollinen ystäväni tilkkupeitto, jonka tein 12. luokan käsitöissä samaan aikaan kun muualla tein kansallispukua. Jostain syystä kielsivät päätöstyön tekemisen käsityötunnilla... No, eihän meillä kunnianhimo yhteen kieltoon lopu. Olenkin aina halunnut tehdä tilkkupeiton! Värjäsin siis kankaansuikaleita ja ompelin niitä tilkuiksi ja kaitaleiksi ja sommittelin erilaisia peittoja ja virittelin taustakangasta ja vanua ja menihän siinä hermot monta kertaa mutta niin vain se tuli valmiiksi. Ihme.
