Kuvia

Kuvia joita olen pantannut jo kauan, kamera kun on yleensä niin kaukana, eli käden ulottuvilla...

Tässä on ystävän punamustat villasukat.

Kudottu 2,5 mm bambupuikoilla, lanka on virolaista villaa. Sitä jäikin vielä johonkin pikkujuttuun.




Mistä tietää mikä puikko sitten kudotaan? Jaa, yleensä minä menen vaistolla, on siitä tähän asti aina jotakin tullut. Nämä ovat kyllä äidin kädet, koska sattuivat olemaan hollilla ja omia on kovin vaikea kuvata yhtäaikaa :)


Olen kutonut kovasti sormikkaita epätoivoisena tavoitteena saada aikaan itselle sopiva pari. Tähän mennessä on syntynyt viisi mallia, joista ensimmäinen oli liian pieni, koki purkuelämyksen ja jatkoi eloa näinä:


Kyllä ne ovat sittemmin valmistuneet ja prässättykin, mutta ovat kovin ujot ja välttelevät kameraa ja valoa. Näiden kohdalla minulla on varmaan niksahtanut aivoissa, koskapa toinen on SUUREMPI kuin ensimmäinen. Toinen on AINA pienempi, teki millä puikoilla hyvänsä, koska tahansa. Hyvin kummallista.

Lanka on Tampereen käsityömessuilta, ihanan pehmeää merinovillaa. Puikot vasiten ostetut 2,5-milliset sormikaspuikot. Näistä tuli valtavan suuret, ja sitäpaitsi aika kauheat. Kirjoneule on niin vaikeaa minulle.


Oliko tylsä päivä töissä? Ei, kun oli hyvää seuraa:

Nämä ovat toiset hansikkaat. Enää vähän liian leveät... Tein kuitenkin molemmat ja ne löysivät käyttäjän melkein heti. Innostuin vielä kirjomaan villalangalla niitä, kuva tulee ehkä kunhan kirjonta on valmis. Se etenee luultavasti hitaasti sillä hanskat ovat jo käytössä ystävällä ja kirjon niitä silloin kun huvittaa. Puikkoja en vaihtanut vaikka lanka on paljon paksumpaa, joten neule on todella tiivistä. Lanka on jokin kirppislöytö, ehkä 7 veljestä, ja puikot siis vieläkin 2,5 mm lyhköset bambut.


Kolmas pari oli ihan liki ettei tullut sopiva, sormet jäivät lyhyiksi kun en viitsinyt mittailla tarkemmin (ja vaihdoin taas lankaa).

Nämä menevät Espooseen viikonloppuna, ystävättärellä on syntymäpäivä. Ihanan pörröistä lankaa, löytynyt kirpputorilta nimettömänä. Tuntuu ihan mukavalta, kai siinä jonkin verran on villaa tai muita eläinperäisiä. Samat puikot edelleen, 2,5 mm bambuiset.

Tämä on uusin yritys:


Ihana lanka! Raidallinen ja vähän pätkävärjätty, murretut kirkkaat värit. Puolet puuvillaa, puolet villaa (no, hiukan polyjotain edustuksen vuoksi). Toinen on vielä kesken kun jouduin purkamaan aika paljon ettei toinen olisi TAAS pienempi ensimmäistä. Nämä ovat ehdottomasti Espoon juhlakäsineet, kun nuo edelliset ovat arki-.

Lanka on saksalaista laatutyötä, Online Summer color ja puikkoja en ole vieläkään vaihtanut. Mitä nyt ostin toiset että saa molempia käsiä kutoa yhtä aikaa, kun nyt näitä käsineitä näyttää tulevan.


Sitten on tietysti vielä ne Turkulaiselle lupaamani polvisukat, jotka ovat vielä vyyhtivaiheessa... Ettei vaan tekeminen loppuisi kesken, enää.

Päiväätä

Olen pitkästä aikaa onnellinen! Minulla oli aiemmin tapana kysyä itseltäni välillä olenko onnellinen, ja vastaus oli useimmiten kyllä. Muutamaan vuoteen en ole muistanut kysyä, mutta nyt se palasi taas mieleen ja huomasin että kyllä, juuri nyt tuntuu hyvältä ja olen onnellinen.

Ystävän sukkien jälkeen en ole juuri kutonut, mitä nyt rämmin yhtä wannabe-kirjoneulekäsinettä eteenpäin sikäli kuin jaksan ja ehdin. Kirjoneuleet, kirjonta ja kirjoittaminen, ne ovat minulle varsinaisia murheenkryynejä (ja nyt teidän kuuluu kysyä miksi vapaa-ajalla kirjoitan huvikseni blogia :)). Jaa, kirjonnasta tulikin mieleen keskiaikaviitta, jonka hupun reunakirjonta on vihdoin valmis. Sunnuntaina täällä oli ompeluseura kylässä ja katsoimme Jane Austenin Northanger Abbeytä (kunnes meitin videolaite päätti heittäytyä hankalaksi ja "jouduimme" jatkamaan Ylpeydellä ja ennakkoluulolla...). Mutta sainpa siis valmiiksi kirjonnan joka olikin kesken kai kolmatta vuotta.

Siskoseni oli kylässä viime viikonloppuna. Tumput kädessä tuli, mutta en tietenkään muistanut ottaa niitä kuvia. Höh.

Niin, ja sain tilauksen. Vironvillapolvisukat olivat kuulemma niin hienot että toinenkin ystäväni halusi samanlaiset - eri väriset onneksi ettei kutojatar kyllästy. Puikot ovat nyt kiinni siinä onnettomassa kirjoneuleessa, mutta jahka vapautuvat, alkaa taas tulla sukkaa. Kunhan ensin kerin sen langan, mikä ei ole ihan yksinkertaista. Terveisiä vaan sinne Turun suunnalle!

Viikko sitten, kun nuo villasukat valmistuivat, tuli pitkästä aikaa tyhjä olo: ei ole mitään käsityötä (onhan niitä tietysti, kaikenmaailman villapaidoista sukkien ja tumppujen kautta keskiaikamekkoihin, mutta siis ei mitään mitä huvittaisi tehdä tai mikä ei olisi juuri kasan pohjimmaisena tai hankalassa kohdassa). Katselin siis lankavarastojani sillä silmällä, joka havaitsee lankojen aikomukset. Harmaa ohuehko villahtava lanka, jota en tiennyt edes omistavani, vilkutti iloisesti ja ilmoitti että hän on jo pidemmän aikaa haaveillut pääsevänsä sormikaspariin. Loistoidea! Pieni työ, helppo kuljettaa mukana bussissa ja koulussa. Harmaa voisi ehkä kaivata kaveriksi jotain vähän luonteikkaampaa väriä, mutta ehtiihän sitä. Varastoista nyt luulisi löytyvän mitä tahansa väriä.


Tässäpä tämä,

Metta