keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Ihme-Pirkka

Tulin vain ilmoittamaan, että February Lady edistyy tasaisesti ja kauniisti. Vähän väliä siis keksin siinä vian jonka takia on purettava vähintään kainaloihin asti, ja yleensä koko juttu. Ystävissä on kuitenkin se hyvä puoli, että he estävät tekemästä pahimpia tyhmyyksiä. Kiitos, Hopeaseppä! Siitä tulee ihan hyvä näin.

Minullahan oli lankaa alunperin 150 g, ja tietenkään siitä ei saa villatakkia, edes pitsistä, edes vaikka kutoisi niin nopeasti ettei lanka millään ehdi loppua. Aloitin silti, kuten ehkä muistatte. Pääsin iloisesti yli kaarrokkeen (kauluksesta aloitettu neule siis) ja vähän matkaa miehustaa alaspäin, kun ensimmäinen kerä (puolet langasta) loppui. Loppulanka riittäisi siis ehkä melkein vyötärölle asti, mutta helma ja hihat jäisivät vallan tekemättä. Lankahan oli tietenkin kirpparilta ostettua nimetöntä ja tuntematonta harvinaista tiilenpunaista.

Riensin tekeleen kanssa lankakauppaan, jossa kerroin myyjälle etsiväni ihmettä. Ihmettä ei siellä ollut (sen sijaan kyllä valtavasti muita ihania lankoja), ja ajattelin että täytyy sitten tehdä vaikka raidallinen. Kuitenkin ihan vain käväisin Pirkanmaan Kotityössä (Taito-Shop, pöh) katselemassa muita lankoja, ja siellähän se ihme olikin! Olin vain etsinyt väärästä paikasta. Sekä ohutta että paksua Pirkkalankaa juuri ihan melkein samassa sävyssä.

Langan koostumus ja kiilto ovat tietenkin ihan erit, mutta väri on niin lähelle sama, että useimmissa keinovalaistuksissa ei varmaan huomaa että takissa on kahta eri lankaa. Tietysti tiedän sen itse, enkä voi olla katselematta rajoja, mutta ehkä siihenkin tottuu.

Sitten vielä kun minulla ei ole tapana tehdä mitään mallitilkkuja, noudattaa annettuja tiheyksiä, vaihtaa puikkoja sen jälkeen kun yhdet on käteen osuneet, saati sitten ylipäänsä noudattaa ohjetta, oli kovin yllättävää huomata, että tiheyteni tässä takissa oli ohjeen mukainen! Puikot on erit, lanka on kahta eriä ja ihan muuta kuin ohjeessa, ja käsialani on parhaimmillaankin löysä, pahimmillaan kalaverkko. Kyllä osaa neulomukset yllättää!


Siskonen on ehkä tulossa tällä viikolla.

7 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

On se ihmeellistä! :D

Ja ilme on blogilla muuttunut, uusi kuva ja uudet värit. Hieno on :).

Mrs.Marple kirjoitti...

Kuka oikeasti muuten tekee mallipaloja? En minä ainakaan, ja suurimmassa osassa blogeista mitä luen on kirjoittaja joskus tunnustanut saman synnin..

(myönnän toki noudattavani ohjetta - parhaani mukaan)

Metta kirjoitti...

Hehku: Kiitos! Tykkään tästä ainakin tällä erää. Kuva mun piti laittaa Komeljanttareihin, mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään. :D

Mrs. Marple: Kai niitäkin joku tekee... Vähän kuin kaavat. Ei minulla ole tapana niitäkään leikellä mistään papereista, senkun leikkelen kankaasta suoraan vaan. Ihan hirveä tapa, jos ompelijoilta kysytään, mutta aina niistä jotain on tullut. Jos ei housuja niin tuluskukkaro. :)

Jossain blogissa joku oli koonnut mallitilkuista peiton, ainakin nukenpeiton mutta ehkä isonkin, en muista. Kiva idea, kun siitä sitten muistaa mitä onkaan tullut tehtyä.

Omppu kirjoitti...

En mä ainakaan ikinä mitään mallitilkkuja tee. Kaavoista kyllä ompelen.

Tunnistussana: POADRIT

Metta kirjoitti...

Niin, eihän ne mallivaatteet välttämättä edes sopisi itselle. Parempi sovitella työn edistyessä niin saa omankokoisen vaatteen.

Hyvä kun ei podarit :).

Birgitta kirjoitti...

Ihana kuulla, etteivät muutkaan tee mallitilkkuja! Oon tuntenut itseni laiskaksi kun en ikinä viitsi, ja kyllähän noista neuleista tulee sitten kummia, mutta enköhän mä opi. Tosin tilkkutäkki-idea on hauska, sen myötä voisin vaikka innostuakin koetilkkuilemaan.

Metta kirjoitti...

Hei vaan taas, Birgitta! Suurin syy varmaan miksi en tee mallitilkkuja on se, että lankaa on yleensä aina vähän liian vähän, ja tuntuu väärältä haaskata sitä mallitilkkuun... Toisaalta jos niille sitten olisi käyttötarkoitus, lanka ei menisi hukkaan. Sietää miettiä tätä.